lauantaina, toukokuuta 19, 2012

Mansikoita

Mansikat kuuluvat ehdottomasti kesän nautintoihin. Mansikkakakku kermavaahdolla ja marengeilla ansaitsee jo itsessään pienen juhlahetken. Tällä porukalla mansikoita kuluu jo kesän aikana melkoinen määrä. Pakastimeen mansikoita säilötään raikkaana soseena, joka maistuu talviaamuisin hieman jäisenä kuuman puuron päällä. Nam!



Halusimme siis ehdottomasti hieman napostelumansikoita myös omalle pihalle. Esteetikkona en kuitenkaan halunnut perinteistä mansikkamaata mustine muoveineen. Mansikka itsessään on mielestäni kaunis kasvi mutta mustat muovit säntillisissä riveissä eivät hivele silmää. Niinpä piti keksiä toinen ratkaisu.



Tonttimme on siis etelärinne ja se on pengerretty tontilta löytyneillä kivillä. Pihan alin osa on varattu hyötypuutarhalle. Kaikki kivipengerrykset saatiin viime kesänä melko valmiiksi, ainoastaan alimman penkereen toinen pääty jäi keskeneräiseksi. Ja onneksi jäi. Keksin nimittäin täyttää kivien kolot mullalla ja sijoittaa ihanan naapurin ystävällisesti lahjoittamat mansikan rönsyt kivien väleihin. Mullan pinnan katoin sanomelehtikerroksella ja kuorikatteella. Ja sieltä ne nyt nousevat talven jälkeen! Toivottavasti saadaan myös mansikoita:) 











maanantaina, toukokuuta 14, 2012

Ensimmäiset kesäkukat

Tämän vuoden ensimmäiset kesäkukat on nyt hankittu. Viime syksynä löysin kivat kukkalaatikot pääoven viereen. Syksyn ja talven ajan callunat sulostuttivat sisääntuloa mutta lumien kadottua niiden kuivunut kauneus ei enää ilahduttanut. Eräällä kauppareissulla yllätin sitten itsenikin hankkimalla kahdeksan mustaa(?!) pikkukukkaista orvokkia. En erityisemmin ole orvokkien ystävä ja kukkien värityksessä suosin yleensä valkoista. Jostain kumman syystä kuitenkin tulin kotiin mustien orvokkien kanssa ja täytin niillä tyhjät laatikot. Kun nyt yritän perustella hankintaani, voisivat syinä olla orvokkien pakkasenkesto ja tumman kukan erottuvuus vaaleasta laudoituksesta...



Todellisuudessa orvokit ovat kyllä tumman violetteja mutta sateisena päivänä ne näyttävät lähes mustilta. Luulen kuitenkin, että kesän alkaessa vaihdan laatikoihin uudet kukat ja orvokit muuttavat pihalle. Mistähän löytyisi sopiva paikka näin tummille kukille? 


 Viime keväänä sain lahjaksi sinisiä orvokkeja. Siivosin ne syksyllä pois ja pihalle taisi jäädä epämääräinen kasa rikkaruohoja ja muuta pois heitettyä. (Ja tämä ei todellakaan ole ainoa epämääräinen kasa keskeneräisellä pihalla...) Ja mitä sieltä kasasta eilen löytyikään! Nämä sitkeät sissit ovat kyllä ansainneet paikkansa pihallamme:)





Tässä seuraavassa kuvassa pääsee kurkistamaan hieman myös meille sisään. Kukkalaatikot ovat oven molemmin puolin ja niiden yläpuolella roikkuvat lyhdyt. Saattaa olla, että nappaan lyhdyt pidikkeineen kesän ajaksi pois, koska kynttilöitä ei kesällä tule poltettua. Kuten kuvasta huomaa, talon koristelaudoitukset ovat vielä kesken ja ovikellokin puuttuu. Näkymä taloon sisään tultaessa on minulle yksi talomme parhaista ominaisuuksista. Ovelta on esteetön näkyvyys läpi talon ja ulos olohuoneen suurista ikkunoista. Tästä näkymästä haaveilin jo silloin, kun aloimme suunnittelemaan unelmiemme taloa. Ja nyt saan nauttia siitä näkymästä monta kertaa päivässä:)


Tervetuloa meille!


tiistaina, toukokuuta 08, 2012

Kevään merkkejä


Alla uusi ja isompi pyörä, jolla jo kolme vanhempaa sisarusta on hurjastellut. Eikä pyöräilijän onnea himmennä lainkaan se, että pyörä ei ole juuri kaupasta ostettu.

Välipala terassilla auringonpaisteessa ilman hanskoja. Eikä iloa vähennä lainkaan se, että terassi on kesken ja terassikalusteet ovat tuunausta vailla.

Meillä aikuisilla on niin paljon opittavaa lapsilta. 

maanantaina, toukokuuta 07, 2012

Koti

Olemme mieheni kanssa haaveilleet oman talon rakentamisesta oikeastaan aina. Ensimmäinen oma talomme oli kuitenkin rintamamiestalo, jonka remointoimme omin voimin. Olimme tyytyväisiä kotiimme, mutta haave rakentamisesta ei kuitenkaan sammunut. Perheen kasvaessa myös tila alkoi käydä vähiin sekä talon sisällä että ulkona. Haaveilimme talosta, jossa olisi riittävästi tilaa jokaiselle perheenjäsenelle. Halusimme tilaa myös harrastuksille ja lasten pihaleikeille.


Varteenotettavana vaihtoehtona tutkimme myös vanhojen, tilavampien talojen tarjontaa ja kävimme katsomassakin muutamaa vaihtoehtoa. Talot olivat kuitenkin joko liian huonossa kunnossa tai liian pieniä. Yhden vanhan talon remontoineena oli myös realistinen käsitys siitä työmäärästä, mikä vanhassa talossa olisi. Niinpä palasimme takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan ja aloimme etsimään tonttia. Ajatus oli, että voisimme hankkia tontin ja rakentaa siihen hieman myöhemmin. Samaan aikaan suunnittelimme ja piirsimme pohjia ja julkisivuja unelmiemme taloon.


Lasten maja tontilla. 


Juuri meille sopiva tontti löytyi ja se vastasi täysin toiveitamme: etelärinne, riittävästi tilaa, sopivasti sivussa mutta kuitenkin lähellä, jotta lapset pääsevät pyörällä kouluun ja harrastuksiin, lenkkimaastot alkavat kotipihalta ja bonuksena vielä ihanat naapurit:) Tontin hankkimisen jälkeen asiat rullasivat eteenpäin ja meistä tuli rakentajia suunniteltua nopeammin. 



Monta puuta jouduttiin kaatamaan.


Kotimme on 2-kerroksinen Kannustalo, jonka pohjan ja julkisivut olemme itse muokanneet. Kannustalon mallistosta talomme muistuttaa Rauhalaa. Tavoitteena oli rakentaa kustannustehokas talo, joka toimii lapsiperheen arjessa. Ja tyytyväisiä olemme olleet! Oman työn osuus on ollut projektissamme todella suuri. Ainoastaan elementtien pystytys, kattotuolien asennus, takan rungon muuraus sekä sähkö- ja putkityöt on teetetty ulkopuolisilla. Mieheni on vastannut rakentamisesta ja minä perheen arjen sujumisesta ja sisustuksen suunnittelusta. Korvaamattomana apuna rakentamisessa on ollut isäni, joka on uhrannut projektillemme tunnin jos toisenkin. 


Koti :)


Meidän haaveemme on toteutunut, koska uskalsimme lähteä tavoittelemaan unelmaamme. Se on vaatinut valtavia ponnisteluja omien voimien rajoilla. Hetkeäkään emme ole katuneet! Tämä on ollut kaiken vaivan arvoista. Työtä on vieläkin paljon mutta se taitaa olla osa elämäntapaamme. Meillä on uusi projekti suunnitteilla  jo ennen kuin edellinen on saatu päätökseen:)

torstaina, toukokuuta 03, 2012

Kevät

Rakastan kevättä ihan sen alusta loppuun saakka. Alkukevään pitkiä hiihtolenkkejä auringonpaisteessa, lumen sulamista ja sen alta paljastuvaa harmaata maata, tuoksuja ja tietenkin luonnon heräämistä.




Tänä vuonna lumi on sulanut tuskallisen hitaasti. Ensimmäiset uuden elämän alut vasta puskevat varovasti päitään kohti aurinkoa. On mielenkiintoista seurata pihan tapahtumia ja muistella, mitä kaikkea sieltä löytyykään. Uudella pihalla suuret linjat saatiin viime kesänä toteutettua mutta työ on vasta alussa. Piha saa etsiä muotoaan vuosien kuluessa.
Entinen naapurimme, ihana yli 80-vuotias rouva sanoi aina, että pihan laittaminen on multakasan siirtämistä paikasta toiseen. Eihän se koskaan valmiiksi tule. Mutta se taitaakin olla osa puutarhaharrastuksen vetovoimaa. 
Tämän kevään ensimmäiset hankintanikin olen jo tilannut. Parin viikon kuluttua perehdymme lasten kanssa kahden eri paprikalajikkeen, kirsikkatomaatin ja ananaskirsikan kasvatukseen. Saapa nähdä miten käy:)



Viime keväänä löysin silloin alle kaksivuotiaan kuopuksemme nokakkain tämän pikkuisen kanssa. Siinä ne ihmettelivät toisiaan, suloiset elämänalut. Kuvassa olevan pienokaisen siivet eivät vielä kantaneet, joten isommat lapset rakensivat pienelle pesän lautapinon päälle koriin. Innokkaat hoitajat pyydystivät poikaselle hyönteisiä ja juottivat vettä lääkeruiskusta. Hellä huolenpito ilmeisesti toimi, koska hetken kuluttua linnunpoika lensi metsään:)
Tänä keväänä olemme jo ihmetelleet kärpäsiä, hämähäkkejä, muurahaista ja sisiliskoa. Lasten kanssa aikuinenkin näkee maailman ihmeellisyydet paljon paremmin. Mintähän ihmeitä huominen tuo tullessaan?



"Minne se muurahainen meni?"