Muistoja ja haaveita

Nämä kuvat ovat paikasta, johon liittyy paljon muistoja. Viime aikoina siihen liittyen on muodostunut myös unelmia ja haaveita. Aika näyttää toteutuvatko ne.

Pionit

Pioni on mielestäni yksi kauneimmista perennoista. Entisen kotimme pihalla oli kaksi vanhaa pionia, jotka kukkuvat joka kesä runsaasti. En saanut niitä muuttaessamme mukaani mutta päätin, että myös uuden kodin pihaan haluan pioneja. Ja tässä niitä nyt on!

Viime kesänä istutin yhdeksän valkoista ja vaaleanpunaista jalopionia. Sain paikallisen puutarhan loput juurakot edullisesti, mutta niille ei annettu kasvuunlähtötakuuta. Vain yksi juurakko tuotti pettymyksen ja kaksi  pionia jopa ilahdutti kukinnallaan jo ensimmäisenä kesänä. Ihania kukkia! Pionissa pidän kukkien lisäksi myös sen kauniin värisistä ja muotoisista lehdistä.

Tänä kesänä olen hankkinut viisi punasävyistä pionia. Toivottavasti niistäkin joku kukkii jo ensi kesänä.

Rantapäivä

Kauniit värit

Tähän kesään on mahtunut myös muutama lämmin päivä. Yhden niistä vietimme merenrannalla. Mitään hellelukemia ei tosin ollut mutta riittävän lämmintä kuitenkin. Paikka on tuttu ja turvallinen ja lapset odottavat joka kesä muutamaa rantapäivää.

Pitkospuut johtavat autolta rantaan.

Rantaviivaa riittää...

Kesävarpaat <3

Itsekin pidän rantapäivistä vaikka en himouimari tai auringonpalvoja olekaan. Rannalla on mukava rauhoittua kun lapset ja mies touhuavat:) Hyvää evästä, lukemista ja kamera tarvitaan laukkuun mukaan. Toki välillä äitikin osallistuu leikkimieliseen peliin tai jännittävään tutkimusretkeen.

Ihanaa hiekkaa!

Vauhtia riittää!

Meriseikkailija

Tämä työ ei tuottanut tulosta. Patjassa oli reikä:(

Viilennystä

Maisemat ovat upeat! Toivottavasti vielä tulee helteitä, jotta saisimme tallettaa toisenkin rantapäivän tämän kesän muistoihin. 

Mutteri

Meille muutti keväällä suloinen uusi perheenjäsen. Mutteriksi nimetty kissanpentu on hurmannut meistä jokaisen. Tuntuu kuin se olisi aina ollut meillä:) Mutteri on rohkea ja utelias sekä tietenkin erittäin leikkisä kuten kissanpennut yleensäkin. Se on myös äärimmäisen kärsivällinen, erityisesti perheen pienimpien hellässä hoivassa. Se ei ole moksiskaan vaikka kaksivuotias saattaa unohtaa miten kissaa kannetaan. Se nauttii kun pääsee neljävuotiaan unikaveriksi peiton alle. Mutteri on aito maatiaiskissa ja jännityksellä odotamme kasvaako turkki yhtä pitkäksi kuin sukulaispojilla:)

Esikoisen ottama poserauskuva.

Perheen pienimmät <3

Näin meillä rentoillaan:)

Juhannusperinne

Meillä ei juurikaan ole muodostunut juhannukseen liittyviä perinteitä. Lähinnä vietämme rauhallista aikaa perheen parissa ja syömme hyvin. Yksi perinteinen visiitti kuitenkin pyritään tekemään joka vuosi juhannusaattona. Miehen mummu, Merimummu, kutsuu suvun lättykesteille mökilleen. Siellä herkuttelimme siis myös tänä vuonna. 

Ajoitimme vierailumme iltaan ja olimmekin viimeiset vieraat. Lenkkeilimme esikoisen kanssa loppumatkan ja kun ehdimme perille, muut olivat jo lämmittämässä saunaa ja paistamassa lättyjä. Lapset uhmasivat viileää säätä ja uivat meressä ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Minä nautin maisemista ja hyvästä seurasta (ja tietenkin niistä lätyistä).