Hassu talvi

Tämä talvi on ollut ihan hassu.

Ensin oli lämmin syksy.

Sitten tuli pakkasta ja lunta.

Pakkanen häipyi ja lumi myös.

Sitten oli lämmintä, märkää ja pimeää.

Ihan liian kauan.

Sitten tuli taas pakkasta.

Paljon pakkasta.

Mutta missä lumi!

Ulkona on kyllä todella kaunista.

Huurteiset puut,

taivaan vaihtuvat värit

ja juuri ja juuri valkoinen maa.

Mutta hiihtämään ei pääse.

Eikä pulkkamäkeen.

Höh.

Luistelemaan sentään pääsee.

Tässä talossa asuu yksi tyyppi,

joka viihtyy jäällä.

Eikä kuulemma tule kylmä,

vaikka pakkasta on reilusti yli 20 astetta.

Ja kuulemani mukaan näillä seuduilla

asuu muitakin samanmoisia tyyppejä.

Mutta hiihtämään ei pääse

ja se harmittaa.

Kova pakkanenkaan ei harmittaisi niin paljon,

jos vain olisi lunta.

Juostessa paleltuu varpaat,

koska villasukat ei mahdu lenkkareihin.

Höh.

Kuten varmaan huomasit,

kuvat ja teksti ei liity millään tavalla toisiinsa.

Paitsi ehkä niin,

että kun ulkona on kylmä,

sisällä voi käpertyä sohvalle

peiton alle

kutomaan.

Kuvissa näkyy meidän olohuoneen uusi järjestys.

Kokeiltiin sitä joulun ajan

ja saa nyt olla näin toistaiseksi.

Alimmaisen kuvan arkkuun liitty tarina,

jonka voisin teille kertoa:

Asuimme nuorempina mieheni kanssa

kauniissa pikkukaupungissa Satakunnassa.

Odotin meidän esikoista,

kun vuokra-asuntomme omistaja

myi asunnon ja jouduimme etsimään uuden kodin.

Talomme ihanat eläkeläisrouvat

vinkkasivat meille lähellä olevasta asunnosta,

 josta oli juuri häädetty asukkaat.

Otimme asunnon omistajaan yhteyttä

ja hän otti meidät ilomielin uusiksi vuokralaisiksi.

Asunnon edelliset asukkaat olivat lähteneet ilmeisen vauhdikkaasti,

koska asuntoon oli jäänyt paljon tavaraa.

Asunnon omistaja oli jo vienyt tavarat roskakatokseen

ja sieltä saimme hänen luvallaan pelastaa kuvan arkun.

Arkku oli täynnä tavaraa ja surulliseksi tulimme sen sisällöstä.

Sieltä löytyi mm. kastelahjoja, ruiskuja ja aseen osia...

Pelastimme vain arkun

ja maalauksen jälkeen se on palvellut lankavarastonani.

Joka kaipaisi kipeästi siivousta.

Vapaaehtoisia?

Ja kuvat otan edelleen puhelimellani

enkä käsittele niitä lainkaan.

Häiritsee omaa silmääni pahasti!

Testailin erästä kuvankäsittelyohjelmaakin

tässä eräänä päivänä esikoisen vinkistä

mutta huomasin,

että sen opettelu vaatii aikaa ja keskittymistä.

Ei onnistu ruuan laiton lomassa.

Jospa pikkuhiljaa opettelen

ja sitten uuden kameran

hankittuani saatte nauttia

silmiähivelevän kauniista kuvistani.

;)