Happihypyllä

Eilen meidän eskarilainen valitteli

tukkoista nenää ja päänsärkyä.

Päätimme pitää tänään kotipäivän.

Pikkuveli halusi jäädä hoitamaan siskoa.

Kun aurinko kurkisteli huurteisten puiden välistä,

päätimme lähteä pienelle happihypylle.

Kyllä siellä olikin kaunista!

Hassu talvi

Tämä talvi on ollut ihan hassu.

Ensin oli lämmin syksy.

Sitten tuli pakkasta ja lunta.

Pakkanen häipyi ja lumi myös.

Sitten oli lämmintä, märkää ja pimeää.

Ihan liian kauan.

Sitten tuli taas pakkasta.

Paljon pakkasta.

Mutta missä lumi!

Ulkona on kyllä todella kaunista.

Huurteiset puut,

taivaan vaihtuvat värit

ja juuri ja juuri valkoinen maa.

Mutta hiihtämään ei pääse.

Eikä pulkkamäkeen.

Höh.

Luistelemaan sentään pääsee.

Tässä talossa asuu yksi tyyppi,

joka viihtyy jäällä.

Eikä kuulemma tule kylmä,

vaikka pakkasta on reilusti yli 20 astetta.

Ja kuulemani mukaan näillä seuduilla

asuu muitakin samanmoisia tyyppejä.

Mutta hiihtämään ei pääse

ja se harmittaa.

Kova pakkanenkaan ei harmittaisi niin paljon,

jos vain olisi lunta.

Juostessa paleltuu varpaat,

koska villasukat ei mahdu lenkkareihin.

Höh.

Kuten varmaan huomasit,

kuvat ja teksti ei liity millään tavalla toisiinsa.

Paitsi ehkä niin,

että kun ulkona on kylmä,

sisällä voi käpertyä sohvalle

peiton alle

kutomaan.

Kuvissa näkyy meidän olohuoneen uusi järjestys.

Kokeiltiin sitä joulun ajan

ja saa nyt olla näin toistaiseksi.

Alimmaisen kuvan arkkuun liitty tarina,

jonka voisin teille kertoa:

Asuimme nuorempina mieheni kanssa

kauniissa pikkukaupungissa Satakunnassa.

Odotin meidän esikoista,

kun vuokra-asuntomme omistaja

myi asunnon ja jouduimme etsimään uuden kodin.

Talomme ihanat eläkeläisrouvat

vinkkasivat meille lähellä olevasta asunnosta,

 josta oli juuri häädetty asukkaat.

Otimme asunnon omistajaan yhteyttä

ja hän otti meidät ilomielin uusiksi vuokralaisiksi.

Asunnon edelliset asukkaat olivat lähteneet ilmeisen vauhdikkaasti,

koska asuntoon oli jäänyt paljon tavaraa.

Asunnon omistaja oli jo vienyt tavarat roskakatokseen

ja sieltä saimme hänen luvallaan pelastaa kuvan arkun.

Arkku oli täynnä tavaraa ja surulliseksi tulimme sen sisällöstä.

Sieltä löytyi mm. kastelahjoja, ruiskuja ja aseen osia...

Pelastimme vain arkun

ja maalauksen jälkeen se on palvellut lankavarastonani.

Joka kaipaisi kipeästi siivousta.

Vapaaehtoisia?

Ja kuvat otan edelleen puhelimellani

enkä käsittele niitä lainkaan.

Häiritsee omaa silmääni pahasti!

Testailin erästä kuvankäsittelyohjelmaakin

tässä eräänä päivänä esikoisen vinkistä

mutta huomasin,

että sen opettelu vaatii aikaa ja keskittymistä.

Ei onnistu ruuan laiton lomassa.

Jospa pikkuhiljaa opettelen

ja sitten uuden kameran

hankittuani saatte nauttia

silmiähivelevän kauniista kuvistani.

;)

Lunta etsimässä

Joulun jälkeen pakkasimme ahkion, sukset ja pulkat,

toppahousut, kintaat ja villapipot autoon

ja suuntasimme auton nokan kohti pohjoista.

Pitkästi sai ajaa ennenkuin lumi peitti maan.

Perillä kuitenkin odottivat

ihanat lumikinokset ja pikkupakkanen.

Viikkoon mahtui paljon hiihtokilometrejä

(eskarilaisen pisin lenkki omin voimin oli yli 15km!),

lumilinnan rakennusta,

hurjia taisteluja hienossa linnassa

(ritareilla on tietenkin miekat mukana matkallakin),

pulkkarallia,

herkuttelua,

yökävelyjä

ja pitkiä aamu-unia.

Vuoden viimeisen hiihtolenkin sain tehdä rakettien paukkuessa taivaalla

ja uusi vuosi vaihtui silkkipaperileijoja ihaillen.

Viikko pohjoisessa teki tehtävänsä

ja kotimatkalla tunsi levänneensä

ja keränneensä taas voimia uuteen arkeen.

Kotona lumesta ei ollut tietoakaan,

eikä myöskään pakkasesta.

Värit sen sijaan olivat kauniita kostealla pihalla.

Vihreääkin löytyi vuoden 2014 tammikuussa pihalta ihan liikaa. :)

Yksi pieni ja sinnikäs orvokkikin uhmasi vuodenaikaa

ja yllätti sekä ilahdutti löytäjäänsä.

Kuvat otan yhä edelleen Lumiallani,

joka on kyllä aina mukavasti menossa mukana

mutta ei silti tyydytä kamerankaipuutani.

Saapa nähdä, joko tänä vuonna sen kameran saisin hankittua...

Joulu

Jouluaatoksi saimme taivaalta lahjaksi valkoisen

peitteen maahan ja puiden oksille.

Muuten joulu oli ulkona musta, märkä ja pimeä. 

Sisällä oli lämmintä, tunnelmallista ja ihanan hämärää.

Viime vuosien tapaan meille tuli jälleen

aattoiltaa viettämään lähisuku kummankin puolelta.

Aattokirkkossa valtasimme kaksi penkkiriviä.

Jouluruokaa oli valtavasti, kun jokainen toi omia suosikkiherkkujaan.

Joulupukkikin pääsi tänä vuonna perille saakka,

viime vuonna reki oli mennyt rikki.

Millähän mahtoi tänä vuonna päästä perille?

Joulupäivä vietettiin rauhallisesti oman perheen kesken.

Legorakentelut lumosivat tuntikausiksi

ja lahjaksi saatu kitara soi yömyöhään.

Joulu meni tänä vuonna ohi todella nopeasti.

Jo lauantai-iltana jouduimme luopumaan kauniista kuusestamme,

koska lähdimme sunnuntaiaamuna etsimään lumista talvea.

Ja se löytyi! :)

Hoidossa

Minulle tarjottiin syksyllä uutta hoidokkia

 Hoidokki muutti meille siihen saakka,

kunnes olosuhteet omassa kodissa ovat sopivat.

Hoidokki muutti meidän keittiöön ja olen siihen totaalisen ihastunut.

Ihan kuin se olisi aina asunut siellä!

Korvaukseksi huolenpidosta hoidokki tarjoutui huolehtimaan hedelmistä,

 joita meidän perheessä syödään ihan niin paljon,

kuin vain jaksan kaupasta kotiin kantaa.

Ja se on niin kaunis!

Sen täytyy olla jotain sukua keittiömme välitilalaatoitukselle,

koska ne tulevat niin hyvin toimeen keskenään.

En tiedä hoidokkimme menneisyydestä paljoakaan.

Pohjasta löytyi leima, joka saattaa jotain paljastaa.

Minä en ole vielä selvitellyt alkuperää

mutta mielenkiinnolla otan tiedon vastaan,

jos joku osaa leiman perusteella jotain kertoa.

Elossa

Elossa ollaan! Kesällä tein päätöksen pitää pientä taukoa tästä virtuaalimaailmasta. Irrottautuminen oli yllättävän helppoa ja todistinkin itselleni, että minkäänlaista riippuvuussuhdetta ei internetin ihmeelliseen maailmaan ole muodostunut. Tosin en sitä kyllä ihan tosissaan epäillytkään. Hauskinta tauossa oli se, miten fb muistutteli olemassaolostaan säännöllisesti, ihan kuin jäisin paitsi todella tärkeistä tapahtumista.

Meille satoi ensilumi jo muutama viikko sitten ja yhtenä viikonloppuna pääsimme hiihtämäänkin kotiladuilla. Lumet kuitenkin sulivat nopeasti ja syksy on ollut lämmin. Viime yönä maa oli saanut uuden valkoisen peitteen mutta lämmin sää sulattaa sen kyllä nopeasti pois. 

Tällä viikolla olemme saaneet harjoittaa englannintaitojamme koko perheen voimin. Esikoisen koululla oli vieraita Tanskasta, Saksasta ja Latviasta ja kaksi tansakalaista tyttöä yöpyi meillä. Tänään nuoret lähtivät kotimatkalle ja onneksi lentolakolta vältyttiin ja kotimatka näyttää toteutuvan suunnitelmien mukaan.

Kuvat ovat muutaman viikon takaiselta syysretkeltä perheen pienimpien kanssa. Retki suuntautui tällä kertaa ihan lähimaastoihin ja pienimmäinen määräsi tahdin. Vaikka paras ruska oli jo ohi, on luonnossa niin kauniit värit syksyisin. Nyt, kun on jo niin kovin pimeää, toivoisin kuitenkin pysyvää lunta ja pakkasta piristämään pimeyttä. Isommat lapset lähtevätkin ensi viikoksi isovanhempien kanssa nauttimaan Lapin lumista. Toivotaan, että lumi sataisi pian tänne meillekin.

Pihalla

Vaikka tänä kesänä on oltu paljon reissun päällä, on kotonakin ehditty puuhastella.

Kesäaikaan suurin osa puuhastelusta tapahtuu pihalla ja sen kyllä huomaa.

Sisällä käy aina jostain syystä pyörremyrsky sillä aikaa, kun olen pihalla.

Kumma juttu.

Pihalla puuhastelu sisältää monenmoista.

Rakentamista, siivousta, maalausta, perkkausta, latomista, kaivamista ja vaikka mitä.

Muutaman kerran olen muistanut kuviakin napsia pihalla pyöriessäni.

Pihamme kasvit lisääntyvät vähitellen, kiirettä ei ole.

Sieltä löytyy kuitenkin jo monta ihanuutta.

Tässä muutama otos niistä.

Pihalta löytyy nyt paljon kesäkuussa kukkivia perennoja ja pensaita.

Seuraavaksi täytyy keskittyä myöhemmin kukkiviin lajikkeisiin,

jotta kukkaloistosta saisi nauttia koko kesän.

Jalopionit ovat ylivoimaisesti suurimpia suosikkejani kaikista pihan kasveista.

Minulla on niitä valkoisena, vaaleanpunaisena ja punaisena.

Tämä kaunokainen hurmasi minut täysin aloittaessaan kukintansa!

Ensimmäinen kukista oli valtavan suuri ja hohtavan pinkki.

Minun täytyi käydä ihastelemassa sitä monta kertaa päivässä.

Valkoisia pioneita minulla on kahdenlaisia ja nekin kukkivat tää vuonna.

Viime vuonna istutetut punaiset pionit piilottelivat vielä kukkiaan.

Jokohan ensi vuonna?

Kasvulavoihin en tänä vuonna ehtinyt hankkia muita hyötykasveja kuin yrttejä.

Kesäkukat paikkaavat tilannetta.

Äidiltä saatu raparperi viihtyy laatikossaan ja kasvattaa varsiaan niin,

että emme ehdi niitä syödä vaikka keittäisimme kiisseliä joka päivä.

Taustalla näkyy myös prinsessaperunoiden komeat varret.

Salaatit, retiisit, porkkanat ja sipulit ovat hyvässä vauhdissa.

Herneet sen sijaan ovat kadonneet.

Harmi.

Kuunliljat viihtyvät hyvin pihan paahteisellakin puolella.

Poimulehteä vein lahjaksi ystävälle vuosia sitten.

Sama ystävä jakoi omistaan tälle meidän uudelle pihalle

ja nyt niitä on meilläkin pitkä rivi.

Naapurilta saadut mansikat tuottavat satoa

 ja taistelemme herkuista lintujen kanssa.

Linnut ovat tällä hetkellä voitolla.

Tänään piipahdin puutarhan alennusmyynneissä ja

huomenna ostoksille etsitään paikat pihalta.

Nyt lenkille tyttären kanssa! :)