Ikävä ja kiitollisuus

Pääsiäisloma on vietetty upean aurinkoisessa säässä.

Koti koristeltiin lasten askarteluilla, pajunoksilla,

narsisseilla, helmililjoilla ja perunanarsisseilla.

Jälkimmäisiin ihastuin pääsäiskuvauksissa vuosi sitten.

Säästän aina kukkasipulit pääsiäiseltä ja upotan ne pihamultaan lumien sulattua.

Keltaiset narsissit pääsevät metsän laitaan,

valkoisille helmililjoille ja perunanarsisseille paikka on vielä mietinnässä.
Tosin perunanarsissien viihtymisestä pihamullassa minulla ei ole minkäänlaista varmuutta.

Lomaamme kuului puuhastelua, ulkoilua, virpomista ja rakkaita vieraita.

Myös suru hiipi meille hiljalleen juuri ennen pääsiäistä.

Jouduimme luopumaan rakkaasta ihmisestä.

Suru ja ikävä ovat tunteista päällimmäisinä.

Tämä suru on kuitenkin kiitollista surua.

Saimme jättää kauniit jäähyväiset ja kutsun: "Tulkaa sitten perässä".

Viimeisen kerran tavatessamme lauloin hänen pyynnöstään,
käsi hänen kädessään.

"Älä pelkää, Hän vierelläs seisoo ja kannattaa.

Älä pelkää, ei pimeyden voimat sua valtaan saa.

Älä pelkää, Hänen armonsa lopu ei milloinkaan.

Älä pelkää, Hän kanssasi kulkee ja johdattaa."