Tänä vuonna lumi on sulanut tuskallisen hitaasti. Ensimmäiset uuden elämän alut vasta puskevat varovasti päitään kohti aurinkoa. On mielenkiintoista seurata pihan tapahtumia ja muistella, mitä kaikkea sieltä löytyykään. Uudella pihalla suuret linjat saatiin viime kesänä toteutettua mutta työ on vasta alussa. Piha saa etsiä muotoaan vuosien kuluessa.
Entinen naapurimme, ihana yli 80-vuotias rouva sanoi aina, että pihan laittaminen on multakasan siirtämistä paikasta toiseen. Eihän se koskaan valmiiksi tule. Mutta se taitaakin olla osa puutarhaharrastuksen vetovoimaa.
Tämän kevään ensimmäiset hankintanikin olen jo tilannut. Parin viikon kuluttua perehdymme lasten kanssa kahden eri paprikalajikkeen, kirsikkatomaatin ja ananaskirsikan kasvatukseen. Saapa nähdä miten käy:)
Viime keväänä löysin silloin alle kaksivuotiaan kuopuksemme nokakkain tämän pikkuisen kanssa. Siinä ne ihmettelivät toisiaan, suloiset elämänalut. Kuvassa olevan pienokaisen siivet eivät vielä kantaneet, joten isommat lapset rakensivat pienelle pesän lautapinon päälle koriin. Innokkaat hoitajat pyydystivät poikaselle hyönteisiä ja juottivat vettä lääkeruiskusta. Hellä huolenpito ilmeisesti toimi, koska hetken kuluttua linnunpoika lensi metsään:)
Tänä keväänä olemme jo ihmetelleet kärpäsiä, hämähäkkejä, muurahaista ja sisiliskoa. Lasten kanssa aikuinenkin näkee maailman ihmeellisyydet paljon paremmin. Mintähän ihmeitä huominen tuo tullessaan?
Tänä keväänä olemme jo ihmetelleet kärpäsiä, hämähäkkejä, muurahaista ja sisiliskoa. Lasten kanssa aikuinenkin näkee maailman ihmeellisyydet paljon paremmin. Mintähän ihmeitä huominen tuo tullessaan?
"Minne se muurahainen meni?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti