Hoidossa

Minulle tarjottiin syksyllä uutta hoidokkia

 Hoidokki muutti meille siihen saakka,

kunnes olosuhteet omassa kodissa ovat sopivat.

Hoidokki muutti meidän keittiöön ja olen siihen totaalisen ihastunut.

Ihan kuin se olisi aina asunut siellä!

Korvaukseksi huolenpidosta hoidokki tarjoutui huolehtimaan hedelmistä,

 joita meidän perheessä syödään ihan niin paljon,

kuin vain jaksan kaupasta kotiin kantaa.

Ja se on niin kaunis!

Sen täytyy olla jotain sukua keittiömme välitilalaatoitukselle,

koska ne tulevat niin hyvin toimeen keskenään.

En tiedä hoidokkimme menneisyydestä paljoakaan.

Pohjasta löytyi leima, joka saattaa jotain paljastaa.

Minä en ole vielä selvitellyt alkuperää

mutta mielenkiinnolla otan tiedon vastaan,

jos joku osaa leiman perusteella jotain kertoa.

Elossa

Elossa ollaan! Kesällä tein päätöksen pitää pientä taukoa tästä virtuaalimaailmasta. Irrottautuminen oli yllättävän helppoa ja todistinkin itselleni, että minkäänlaista riippuvuussuhdetta ei internetin ihmeelliseen maailmaan ole muodostunut. Tosin en sitä kyllä ihan tosissaan epäillytkään. Hauskinta tauossa oli se, miten fb muistutteli olemassaolostaan säännöllisesti, ihan kuin jäisin paitsi todella tärkeistä tapahtumista.

Meille satoi ensilumi jo muutama viikko sitten ja yhtenä viikonloppuna pääsimme hiihtämäänkin kotiladuilla. Lumet kuitenkin sulivat nopeasti ja syksy on ollut lämmin. Viime yönä maa oli saanut uuden valkoisen peitteen mutta lämmin sää sulattaa sen kyllä nopeasti pois. 

Tällä viikolla olemme saaneet harjoittaa englannintaitojamme koko perheen voimin. Esikoisen koululla oli vieraita Tanskasta, Saksasta ja Latviasta ja kaksi tansakalaista tyttöä yöpyi meillä. Tänään nuoret lähtivät kotimatkalle ja onneksi lentolakolta vältyttiin ja kotimatka näyttää toteutuvan suunnitelmien mukaan.

Kuvat ovat muutaman viikon takaiselta syysretkeltä perheen pienimpien kanssa. Retki suuntautui tällä kertaa ihan lähimaastoihin ja pienimmäinen määräsi tahdin. Vaikka paras ruska oli jo ohi, on luonnossa niin kauniit värit syksyisin. Nyt, kun on jo niin kovin pimeää, toivoisin kuitenkin pysyvää lunta ja pakkasta piristämään pimeyttä. Isommat lapset lähtevätkin ensi viikoksi isovanhempien kanssa nauttimaan Lapin lumista. Toivotaan, että lumi sataisi pian tänne meillekin.

Pihalla

Vaikka tänä kesänä on oltu paljon reissun päällä, on kotonakin ehditty puuhastella.

Kesäaikaan suurin osa puuhastelusta tapahtuu pihalla ja sen kyllä huomaa.

Sisällä käy aina jostain syystä pyörremyrsky sillä aikaa, kun olen pihalla.

Kumma juttu.

Pihalla puuhastelu sisältää monenmoista.

Rakentamista, siivousta, maalausta, perkkausta, latomista, kaivamista ja vaikka mitä.

Muutaman kerran olen muistanut kuviakin napsia pihalla pyöriessäni.

Pihamme kasvit lisääntyvät vähitellen, kiirettä ei ole.

Sieltä löytyy kuitenkin jo monta ihanuutta.

Tässä muutama otos niistä.

Pihalta löytyy nyt paljon kesäkuussa kukkivia perennoja ja pensaita.

Seuraavaksi täytyy keskittyä myöhemmin kukkiviin lajikkeisiin,

jotta kukkaloistosta saisi nauttia koko kesän.

Jalopionit ovat ylivoimaisesti suurimpia suosikkejani kaikista pihan kasveista.

Minulla on niitä valkoisena, vaaleanpunaisena ja punaisena.

Tämä kaunokainen hurmasi minut täysin aloittaessaan kukintansa!

Ensimmäinen kukista oli valtavan suuri ja hohtavan pinkki.

Minun täytyi käydä ihastelemassa sitä monta kertaa päivässä.

Valkoisia pioneita minulla on kahdenlaisia ja nekin kukkivat tää vuonna.

Viime vuonna istutetut punaiset pionit piilottelivat vielä kukkiaan.

Jokohan ensi vuonna?

Kasvulavoihin en tänä vuonna ehtinyt hankkia muita hyötykasveja kuin yrttejä.

Kesäkukat paikkaavat tilannetta.

Äidiltä saatu raparperi viihtyy laatikossaan ja kasvattaa varsiaan niin,

että emme ehdi niitä syödä vaikka keittäisimme kiisseliä joka päivä.

Taustalla näkyy myös prinsessaperunoiden komeat varret.

Salaatit, retiisit, porkkanat ja sipulit ovat hyvässä vauhdissa.

Herneet sen sijaan ovat kadonneet.

Harmi.

Kuunliljat viihtyvät hyvin pihan paahteisellakin puolella.

Poimulehteä vein lahjaksi ystävälle vuosia sitten.

Sama ystävä jakoi omistaan tälle meidän uudelle pihalle

ja nyt niitä on meilläkin pitkä rivi.

Naapurilta saadut mansikat tuottavat satoa

 ja taistelemme herkuista lintujen kanssa.

Linnut ovat tällä hetkellä voitolla.

Tänään piipahdin puutarhan alennusmyynneissä ja

huomenna ostoksille etsitään paikat pihalta.

Nyt lenkille tyttären kanssa! :)

Sumuisella rannalla

Kesäkuu kului kuin siivillä.

Olemme reissanneet ympäri Suomenmaata pohjoisesta etelään,

Keski-Suomesta länsi-rannikolle.

Ensi viikonloppuna lastaan auton täyteen hurmaavia nuoria neitosia

ja hurautan kohti Itä-Suomea.

Tämän kesä täyttyy lukuisista kilometreistä

ja hienoista kokemuksista.

Viime päivinä on saatu nauttia sekä helteistä että sateista.

Merenrannalla ihastelin sumua, joka piilotti taivaanrannan.

Lapset leikkivät vedessä ja rantakalliolla

ja minä napsin puhelimella kuvia.

Kameraa en ole kantanut mukanani koko kesänä,

koska puhelimeni kykenee tallentamaan muistot lahes yhtä hyvin.

Edelleen haaveilen paremmasta kamerasta

ja suunnitelmat sen suhteen ovatkin ehtineet jo hieman muuttua.

Tässä kuitenkin aimo annos niitä puhelimella tallennettuja hetkiä,

olkaa hyvä:

Testailin kuvatessani myös puhelimen kameran eri toimintoja. Tässä vielä seepia-tehosteella otettuja kuvia:

Prinsessaperunoita

Edellisen kotimme pihamaalla meillä oli pieni kasvimaa

ja siellä muutama rivi myös perunaa.

Tämän kodin parissa on ollut vielä niin paljon puuhastelua rakentamisen

ja muiden pihahommien parissa,

että kasvimaan laitolle ei ole ollut aikaa.

Nyt meillä on kuitenkin perunat maassa

ja työn tekijästä päätellen meille kasvaa prinsessaperunoita!

Ihan eivät prinsessavoimat yksin saaneet perunoita maahan.

Tarvittiin myös hieman konevoimaa.

Ja olihan prinsessalla apuna myös muutama työmies.

Nyt odotellaan työmiehiä jalkapalloharjoituksista kotiin,

jotta päästäisiin tekemään kesän ensimmäinen reissu päivystykseen.

Sain yhden suuren tikun pois isomman prinsessan varpaasta

mutta toinen samanmoinen sinne taisi vielä jäädä.

Voihan harmitus! :(