keskiviikkona, tammikuuta 22, 2014

Happihypyllä

Eilen meidän eskarilainen valitteli
tukkoista nenää ja päänsärkyä.
Päätimme pitää tänään kotipäivän.
Pikkuveli halusi jäädä hoitamaan siskoa.

Kun aurinko kurkisteli huurteisten puiden välistä,
päätimme lähteä pienelle happihypylle.
Kyllä siellä olikin kaunista!















tiistaina, tammikuuta 21, 2014

Hassu talvi

Tämä talvi on ollut ihan hassu.
Ensin oli lämmin syksy.
Sitten tuli pakkasta ja lunta.
Pakkanen häipyi ja lumi myös.
Sitten oli lämmintä, märkää ja pimeää.
Ihan liian kauan.
Sitten tuli taas pakkasta.
Paljon pakkasta.
Mutta missä lumi!


Ulkona on kyllä todella kaunista.
Huurteiset puut,
taivaan vaihtuvat värit
ja juuri ja juuri valkoinen maa.
Mutta hiihtämään ei pääse.
Eikä pulkkamäkeen.
Höh.


Luistelemaan sentään pääsee.
Tässä talossa asuu yksi tyyppi,
joka viihtyy jäällä.
Eikä kuulemma tule kylmä,
vaikka pakkasta on reilusti yli 20 astetta.
Ja kuulemani mukaan näillä seuduilla
asuu muitakin samanmoisia tyyppejä.


Mutta hiihtämään ei pääse
ja se harmittaa.
Kova pakkanenkaan ei harmittaisi niin paljon,
jos vain olisi lunta.
Juostessa paleltuu varpaat,
koska villasukat ei mahdu lenkkareihin.
Höh.


Kuten varmaan huomasit,
kuvat ja teksti ei liity millään tavalla toisiinsa.
Paitsi ehkä niin,
että kun ulkona on kylmä,
sisällä voi käpertyä sohvalle
peiton alle
kutomaan.

Kuvissa näkyy meidän olohuoneen uusi järjestys.
Kokeiltiin sitä joulun ajan
ja saa nyt olla näin toistaiseksi.

Alimmaisen kuvan arkkuun liitty tarina,
jonka voisin teille kertoa:
Asuimme nuorempina mieheni kanssa
kauniissa pikkukaupungissa Satakunnassa.
Odotin meidän esikoista,
kun vuokra-asuntomme omistaja
myi asunnon ja jouduimme etsimään uuden kodin.
Talomme ihanat eläkeläisrouvat
vinkkasivat meille lähellä olevasta asunnosta,
 josta oli juuri häädetty asukkaat.
Otimme asunnon omistajaan yhteyttä
ja hän otti meidät ilomielin uusiksi vuokralaisiksi.

Asunnon edelliset asukkaat olivat lähteneet ilmeisen vauhdikkaasti,
koska asuntoon oli jäänyt paljon tavaraa.
Asunnon omistaja oli jo vienyt tavarat roskakatokseen
ja sieltä saimme hänen luvallaan pelastaa kuvan arkun.
Arkku oli täynnä tavaraa ja surulliseksi tulimme sen sisällöstä.
Sieltä löytyi mm. kastelahjoja, ruiskuja ja aseen osia...
Pelastimme vain arkun
ja maalauksen jälkeen se on palvellut lankavarastonani.
Joka kaipaisi kipeästi siivousta.
Vapaaehtoisia?

Ja kuvat otan edelleen puhelimellani
enkä käsittele niitä lainkaan.
Häiritsee omaa silmääni pahasti!
Testailin erästä kuvankäsittelyohjelmaakin
tässä eräänä päivänä esikoisen vinkistä
mutta huomasin,
että sen opettelu vaatii aikaa ja keskittymistä.
Ei onnistu ruuan laiton lomassa.
Jospa pikkuhiljaa opettelen
ja sitten uuden kameran
hankittuani saatte nauttia
silmiähivelevän kauniista kuvistani.
;)




maanantaina, tammikuuta 13, 2014

Lunta etsimässä

Joulun jälkeen pakkasimme ahkion, sukset ja pulkat,
toppahousut, kintaat ja villapipot autoon
ja suuntasimme auton nokan kohti pohjoista.


Pitkästi sai ajaa ennenkuin lumi peitti maan.
Perillä kuitenkin odottivat
ihanat lumikinokset ja pikkupakkanen.


Viikkoon mahtui paljon hiihtokilometrejä
(eskarilaisen pisin lenkki omin voimin oli yli 15km!),
lumilinnan rakennusta,
hurjia taisteluja hienossa linnassa
(ritareilla on tietenkin miekat mukana matkallakin),
pulkkarallia,
herkuttelua,
yökävelyjä
ja pitkiä aamu-unia.


Vuoden viimeisen hiihtolenkin sain tehdä rakettien paukkuessa taivaalla
ja uusi vuosi vaihtui silkkipaperileijoja ihaillen.


Viikko pohjoisessa teki tehtävänsä
ja kotimatkalla tunsi levänneensä
ja keränneensä taas voimia uuteen arkeen.


Kotona lumesta ei ollut tietoakaan,
eikä myöskään pakkasesta.


Värit sen sijaan olivat kauniita kostealla pihalla.


Vihreääkin löytyi vuoden 2014 tammikuussa pihalta ihan liikaa. :)


Yksi pieni ja sinnikäs orvokkikin uhmasi vuodenaikaa
ja yllätti sekä ilahdutti löytäjäänsä.


Kuvat otan yhä edelleen Lumiallani,
joka on kyllä aina mukavasti menossa mukana
mutta ei silti tyydytä kamerankaipuutani.

Saapa nähdä, joko tänä vuonna sen kameran saisin hankittua...


keskiviikkona, tammikuuta 08, 2014

Joulu

Jouluaatoksi saimme taivaalta lahjaksi valkoisen
peitteen maahan ja puiden oksille.
Muuten joulu oli ulkona musta, märkä ja pimeä. 
Sisällä oli lämmintä, tunnelmallista ja ihanan hämärää.

Viime vuosien tapaan meille tuli jälleen
aattoiltaa viettämään lähisuku kummankin puolelta.
Aattokirkkossa valtasimme kaksi penkkiriviä.
Jouluruokaa oli valtavasti, kun jokainen toi omia suosikkiherkkujaan.

Joulupukkikin pääsi tänä vuonna perille saakka,
viime vuonna reki oli mennyt rikki.
Millähän mahtoi tänä vuonna päästä perille?

Joulupäivä vietettiin rauhallisesti oman perheen kesken.
Legorakentelut lumosivat tuntikausiksi
ja lahjaksi saatu kitara soi yömyöhään.








Joulu meni tänä vuonna ohi todella nopeasti.
Jo lauantai-iltana jouduimme luopumaan kauniista kuusestamme,
koska lähdimme sunnuntaiaamuna etsimään lumista talvea.
Ja se löytyi! :)