Näytetään tekstit, joissa on tunniste arki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arki. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, tammikuuta 22, 2014

Happihypyllä

Eilen meidän eskarilainen valitteli
tukkoista nenää ja päänsärkyä.
Päätimme pitää tänään kotipäivän.
Pikkuveli halusi jäädä hoitamaan siskoa.

Kun aurinko kurkisteli huurteisten puiden välistä,
päätimme lähteä pienelle happihypylle.
Kyllä siellä olikin kaunista!















tiistaina, tammikuuta 21, 2014

Hassu talvi

Tämä talvi on ollut ihan hassu.
Ensin oli lämmin syksy.
Sitten tuli pakkasta ja lunta.
Pakkanen häipyi ja lumi myös.
Sitten oli lämmintä, märkää ja pimeää.
Ihan liian kauan.
Sitten tuli taas pakkasta.
Paljon pakkasta.
Mutta missä lumi!


Ulkona on kyllä todella kaunista.
Huurteiset puut,
taivaan vaihtuvat värit
ja juuri ja juuri valkoinen maa.
Mutta hiihtämään ei pääse.
Eikä pulkkamäkeen.
Höh.


Luistelemaan sentään pääsee.
Tässä talossa asuu yksi tyyppi,
joka viihtyy jäällä.
Eikä kuulemma tule kylmä,
vaikka pakkasta on reilusti yli 20 astetta.
Ja kuulemani mukaan näillä seuduilla
asuu muitakin samanmoisia tyyppejä.


Mutta hiihtämään ei pääse
ja se harmittaa.
Kova pakkanenkaan ei harmittaisi niin paljon,
jos vain olisi lunta.
Juostessa paleltuu varpaat,
koska villasukat ei mahdu lenkkareihin.
Höh.


Kuten varmaan huomasit,
kuvat ja teksti ei liity millään tavalla toisiinsa.
Paitsi ehkä niin,
että kun ulkona on kylmä,
sisällä voi käpertyä sohvalle
peiton alle
kutomaan.

Kuvissa näkyy meidän olohuoneen uusi järjestys.
Kokeiltiin sitä joulun ajan
ja saa nyt olla näin toistaiseksi.

Alimmaisen kuvan arkkuun liitty tarina,
jonka voisin teille kertoa:
Asuimme nuorempina mieheni kanssa
kauniissa pikkukaupungissa Satakunnassa.
Odotin meidän esikoista,
kun vuokra-asuntomme omistaja
myi asunnon ja jouduimme etsimään uuden kodin.
Talomme ihanat eläkeläisrouvat
vinkkasivat meille lähellä olevasta asunnosta,
 josta oli juuri häädetty asukkaat.
Otimme asunnon omistajaan yhteyttä
ja hän otti meidät ilomielin uusiksi vuokralaisiksi.

Asunnon edelliset asukkaat olivat lähteneet ilmeisen vauhdikkaasti,
koska asuntoon oli jäänyt paljon tavaraa.
Asunnon omistaja oli jo vienyt tavarat roskakatokseen
ja sieltä saimme hänen luvallaan pelastaa kuvan arkun.
Arkku oli täynnä tavaraa ja surulliseksi tulimme sen sisällöstä.
Sieltä löytyi mm. kastelahjoja, ruiskuja ja aseen osia...
Pelastimme vain arkun
ja maalauksen jälkeen se on palvellut lankavarastonani.
Joka kaipaisi kipeästi siivousta.
Vapaaehtoisia?

Ja kuvat otan edelleen puhelimellani
enkä käsittele niitä lainkaan.
Häiritsee omaa silmääni pahasti!
Testailin erästä kuvankäsittelyohjelmaakin
tässä eräänä päivänä esikoisen vinkistä
mutta huomasin,
että sen opettelu vaatii aikaa ja keskittymistä.
Ei onnistu ruuan laiton lomassa.
Jospa pikkuhiljaa opettelen
ja sitten uuden kameran
hankittuani saatte nauttia
silmiähivelevän kauniista kuvistani.
;)




perjantaina, marraskuuta 15, 2013

Elossa

Elossa ollaan! Kesällä tein päätöksen pitää pientä taukoa tästä virtuaalimaailmasta. Irrottautuminen oli yllättävän helppoa ja todistinkin itselleni, että minkäänlaista riippuvuussuhdetta ei internetin ihmeelliseen maailmaan ole muodostunut. Tosin en sitä kyllä ihan tosissaan epäillytkään. Hauskinta tauossa oli se, miten fb muistutteli olemassaolostaan säännöllisesti, ihan kuin jäisin paitsi todella tärkeistä tapahtumista.

Meille satoi ensilumi jo muutama viikko sitten ja yhtenä viikonloppuna pääsimme hiihtämäänkin kotiladuilla. Lumet kuitenkin sulivat nopeasti ja syksy on ollut lämmin. Viime yönä maa oli saanut uuden valkoisen peitteen mutta lämmin sää sulattaa sen kyllä nopeasti pois. 

Tällä viikolla olemme saaneet harjoittaa englannintaitojamme koko perheen voimin. Esikoisen koululla oli vieraita Tanskasta, Saksasta ja Latviasta ja kaksi tansakalaista tyttöä yöpyi meillä. Tänään nuoret lähtivät kotimatkalle ja onneksi lentolakolta vältyttiin ja kotimatka näyttää toteutuvan suunnitelmien mukaan.

Kuvat ovat muutaman viikon takaiselta syysretkeltä perheen pienimpien kanssa. Retki suuntautui tällä kertaa ihan lähimaastoihin ja pienimmäinen määräsi tahdin. Vaikka paras ruska oli jo ohi, on luonnossa niin kauniit värit syksyisin. Nyt, kun on jo niin kovin pimeää, toivoisin kuitenkin pysyvää lunta ja pakkasta piristämään pimeyttä. Isommat lapset lähtevätkin ensi viikoksi isovanhempien kanssa nauttimaan Lapin lumista. Toivotaan, että lumi sataisi pian tänne meillekin.









tiistaina, heinäkuuta 02, 2013

Sumuisella rannalla

Kesäkuu kului kuin siivillä.
Olemme reissanneet ympäri Suomenmaata pohjoisesta etelään,
Keski-Suomesta länsi-rannikolle.
Ensi viikonloppuna lastaan auton täyteen hurmaavia nuoria neitosia
ja hurautan kohti Itä-Suomea.
Tämän kesä täyttyy lukuisista kilometreistä
ja hienoista kokemuksista.

Viime päivinä on saatu nauttia sekä helteistä että sateista.
Merenrannalla ihastelin sumua, joka piilotti taivaanrannan.
Lapset leikkivät vedessä ja rantakalliolla
ja minä napsin puhelimella kuvia.
Kameraa en ole kantanut mukanani koko kesänä,
koska puhelimeni kykenee tallentamaan muistot lahes yhtä hyvin.
Edelleen haaveilen paremmasta kamerasta
ja suunnitelmat sen suhteen ovatkin ehtineet jo hieman muuttua.

Tässä kuitenkin aimo annos niitä puhelimella tallennettuja hetkiä,
olkaa hyvä:







Testailin kuvatessani myös puhelimen kameran eri toimintoja. Tässä vielä seepia-tehosteella otettuja kuvia:











maanantaina, kesäkuuta 10, 2013

Prinsessaperunoita

Edellisen kotimme pihamaalla meillä oli pieni kasvimaa
ja siellä muutama rivi myös perunaa.
Tämän kodin parissa on ollut vielä niin paljon puuhastelua rakentamisen
ja muiden pihahommien parissa,
että kasvimaan laitolle ei ole ollut aikaa.
Nyt meillä on kuitenkin perunat maassa
ja työn tekijästä päätellen meille kasvaa prinsessaperunoita!



Ihan eivät prinsessavoimat yksin saaneet perunoita maahan.
Tarvittiin myös hieman konevoimaa.



Ja olihan prinsessalla apuna myös muutama työmies.





Nyt odotellaan työmiehiä jalkapalloharjoituksista kotiin,
jotta päästäisiin tekemään kesän ensimmäinen reissu päivystykseen.
Sain yhden suuren tikun pois isomman prinsessan varpaasta
mutta toinen samanmoinen sinne taisi vielä jäädä.
Voihan harmitus! :(


maanantaina, toukokuuta 13, 2013

Äitinä

Olen ollut äiti pian neljätoista vuotta.
Eilen vietimme äitienpäivää rennosti ja rauhallisesti kisareissusta palautuen.
Herkullista aamupalaa, kiireetöntä ulkoilua ja hyvää ruokaa.

Äitiys on ollut minulle alusta asti luontevaa.
Tulin äidiksi nuorena eikä ystävilläni vielä ollut lapsia.
Asuimme satojen kilometrien päässä sukulaisista
ja saimme mieheni kanssa ihan rauhassa muodostaa
omat tapamme olla vanhempia.

Esikoisen syntymän jälkeen sain mielestäni
parhaimman neuvon vanhemmuuteen liittyen.
Sairaalan fysioteraupeutti ohjeisti vauvan hoitoon
ja äidin kuntoutumiseen synnytyksen jälkeen.
Lopuksi hän kuitenkin sanoi sanat,
jotka ovat olleet voimavaranani koko äitiyden ajan:

"Sinulle tullaan antamaan paljon hyvää tarkoittavia ohjeita ja neuvoja äitiyteesi liittyen.
Niitä kannattaa kuunnella mutta muista, että sinä tunnet lapsesi parhaiten
ja tiedät itse, mikä on teille parasta."

Nyt lapsia on viisi, jokainen ihana ja hurmaava oma persoonansa.
Olen parhaani mukaan lapsiani yrittänyt kasvattaa
mutta vähintäänkin yhtä paljon lapseni ovat kasvattaneet minua.
Ja molemminpuolinen kasvaminen jatkuu edelleen.
Lasten kasvaessa myös haasteet kasvavat ja yhä usemmin saa kysyä itseltään,
miten minun nyt tulee toimia.

Juuri tällä hetkellä vanhemmuus vie suuren osan energiasta.
Haasteita on monenlaisia, kun lapsia on monessa eri kehitysvaiheessa.
Joskus miettii, miten saa itsestään jaettua riittävästi kaikille.

Äitiys on raskasta, ihanaa, aikaa vievää, loputonta,
lumoavaa, palkitsevaa, yksi elämän suurimmista lahjoista
ja paljon, paljon muuta.
Paras homma, mihin koskaan olen ryhtynyt. :)


Kuvassa perheen 11v. joka heitti kisan jälkeen
kesän ensimmäiset kärrynpyörät paljain jaloin nurmikolla.
Ja kisareissu oli muuten menestys;
kolme mitalia meidän perheeseen valtakunnallisella tasolla.
Tämä äiti on kyllä niin ylpeä! :)

torstaina, toukokuuta 02, 2013

Toukokuu

Toukokuu on mielestäni yksi parhaimmista kuukausista.
On mahtavaa seurata luonnon heräämistä.
Erityisesti tässä kodissa luonto on läsnä, koska talossamme on paljon ikkunoita kaikkiin ilmansuuntiin. Ihana esikoinen lupautui pesemään taskurahan puutteessa kaikki talon ikkunat, mikä sopii minulle oikein hyvin. Ikkunan pesu ei todellakaan ole mielipuuhiani. Olohuoneen ja kuistin ikkunat on jo pesty, jäljellä on "enää" reilut kaksikymmentä ikkunaa...


Toukokuu aloitettiin perinteisesti simalla, munkeilla ja kisapäivällä. Menestyksekkään kisailun jälkeen lapsilta puristettiin viimeisetkin mehut kylpylän altaissa ja illalla uni maistui kaikille. Ensi viikolla suuntaan kolmen vanhimman lapsen kanssa pääkaupunkiseudulle kisailemaan. Teemme ihan oman reissun "isojen" kanssa, pienet jäävät isän kanssa kotiin.


Toukokuuhun sisältyy myös toinen kisareissu Etelä-Suomeen, pienempiä kisoja omalla seudulla, äitienpäivä, synttäreitä ja kaiken kruunuksi kesäloman aloitus. Tai muu perhe lomailee, yrittäjä elää tilanteen mukaan.


Vappuna pääsin myös vaeltelemaan meren rantaan ja nämä kuvat ovatki kännykällä napsittuja kuvia vielä niin kovin hyisestä merestä. Vapun sää olikin hyvin perinteinen; aamupäivän valtavia tiskirättejä muistuttava räntäsade vaihtui iltapäivän auringonpaisteeseen. Hieman kyllä kaipailin juuri edellisellä viikolla kesäsäilöön kiikutettamiani toppavaatteita. Pakko on kuitenkin uskoa, että kyllä ne lämpimät säät sieltä tulevat.