Koen eläväni juuri tällä hetkellä niitä kuuluisia ruuhkavuosia. Viikot kuluvat niin hurjaa vauhtia, että ei meinaa kyydissä pysyä. Päivät täyttyvät töistä, harrastuksista ja perheen arjen pyörittämisestä. Kotona tekemättömien töiden lista on kilometrin mittainen ja kasvaa koko ajan.
Meidän perheessä lasten harrastukset ruuhkauttavat talvikuukaudet, huhtikuussa on onneksi hieman rauhallisempaa ennen toukokuun uutta ruuhkaa. Mutta en valita. Vaikka joskus viikonloppuna tekisi mieli vain jäädä aamulla sänkyyn, olen iloinen siitä, että lapseni haluavat harrastaa.
Olen iloinen siitä, että voin tarjota lapsilleni samanlaisia kokemuksia ja muistoja, joita itse muistelen lämmöllä. Olen iloinen siitä, että lapseni sitoutuvat, asettavat tavoitteita ja ovat valmiita tekemään töitä saavuttaakseen tavoitteensa. Olen iloinen siitä, että lapseni onnistuvat ja epäonnistuvat, kykenevät iloitsemaan toisen onnistumisesta ja osaavat myötäelää ystävän pettymystä. Olen iloinen siitä, että lapseni joutuvat kokemaan pettymyksiä ja huomaavat, että niistä kyllä selviää. Olen iloinen siitä, että lapseni saavat uusia ystäviä ympäri Suomea.
Kun harrastuskiireet näin kevättalvella hellittävät, on viikonloppuisin aikaa nauttia ihanista, aurinkoisista talvipäivistä. Mikä sen mukavampi tapa viettää maaliskuun aurinkoista päivää, kuin pakata reppu täyteen eväitä ja suunnata ulos luontoon. Se on myös hyvä tapa vältellä siivousta, jonka tarpeen aurinko armottomasti paljastaa. Likaiset ikkunat ja nurkkien pölypallerot unohtuvat tehokkaasti hangella auringossa.
Laitankin tilaukseen vielä monta ihanaa ja aurinkoista kevättalven päivää!
