Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhe. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhe. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, tammikuuta 22, 2014

Happihypyllä

Eilen meidän eskarilainen valitteli
tukkoista nenää ja päänsärkyä.
Päätimme pitää tänään kotipäivän.
Pikkuveli halusi jäädä hoitamaan siskoa.

Kun aurinko kurkisteli huurteisten puiden välistä,
päätimme lähteä pienelle happihypylle.
Kyllä siellä olikin kaunista!















maanantaina, tammikuuta 13, 2014

Lunta etsimässä

Joulun jälkeen pakkasimme ahkion, sukset ja pulkat,
toppahousut, kintaat ja villapipot autoon
ja suuntasimme auton nokan kohti pohjoista.


Pitkästi sai ajaa ennenkuin lumi peitti maan.
Perillä kuitenkin odottivat
ihanat lumikinokset ja pikkupakkanen.


Viikkoon mahtui paljon hiihtokilometrejä
(eskarilaisen pisin lenkki omin voimin oli yli 15km!),
lumilinnan rakennusta,
hurjia taisteluja hienossa linnassa
(ritareilla on tietenkin miekat mukana matkallakin),
pulkkarallia,
herkuttelua,
yökävelyjä
ja pitkiä aamu-unia.


Vuoden viimeisen hiihtolenkin sain tehdä rakettien paukkuessa taivaalla
ja uusi vuosi vaihtui silkkipaperileijoja ihaillen.


Viikko pohjoisessa teki tehtävänsä
ja kotimatkalla tunsi levänneensä
ja keränneensä taas voimia uuteen arkeen.


Kotona lumesta ei ollut tietoakaan,
eikä myöskään pakkasesta.


Värit sen sijaan olivat kauniita kostealla pihalla.


Vihreääkin löytyi vuoden 2014 tammikuussa pihalta ihan liikaa. :)


Yksi pieni ja sinnikäs orvokkikin uhmasi vuodenaikaa
ja yllätti sekä ilahdutti löytäjäänsä.


Kuvat otan yhä edelleen Lumiallani,
joka on kyllä aina mukavasti menossa mukana
mutta ei silti tyydytä kamerankaipuutani.

Saapa nähdä, joko tänä vuonna sen kameran saisin hankittua...


keskiviikkona, tammikuuta 08, 2014

Joulu

Jouluaatoksi saimme taivaalta lahjaksi valkoisen
peitteen maahan ja puiden oksille.
Muuten joulu oli ulkona musta, märkä ja pimeä. 
Sisällä oli lämmintä, tunnelmallista ja ihanan hämärää.

Viime vuosien tapaan meille tuli jälleen
aattoiltaa viettämään lähisuku kummankin puolelta.
Aattokirkkossa valtasimme kaksi penkkiriviä.
Jouluruokaa oli valtavasti, kun jokainen toi omia suosikkiherkkujaan.

Joulupukkikin pääsi tänä vuonna perille saakka,
viime vuonna reki oli mennyt rikki.
Millähän mahtoi tänä vuonna päästä perille?

Joulupäivä vietettiin rauhallisesti oman perheen kesken.
Legorakentelut lumosivat tuntikausiksi
ja lahjaksi saatu kitara soi yömyöhään.








Joulu meni tänä vuonna ohi todella nopeasti.
Jo lauantai-iltana jouduimme luopumaan kauniista kuusestamme,
koska lähdimme sunnuntaiaamuna etsimään lumista talvea.
Ja se löytyi! :)

perjantaina, marraskuuta 15, 2013

Elossa

Elossa ollaan! Kesällä tein päätöksen pitää pientä taukoa tästä virtuaalimaailmasta. Irrottautuminen oli yllättävän helppoa ja todistinkin itselleni, että minkäänlaista riippuvuussuhdetta ei internetin ihmeelliseen maailmaan ole muodostunut. Tosin en sitä kyllä ihan tosissaan epäillytkään. Hauskinta tauossa oli se, miten fb muistutteli olemassaolostaan säännöllisesti, ihan kuin jäisin paitsi todella tärkeistä tapahtumista.

Meille satoi ensilumi jo muutama viikko sitten ja yhtenä viikonloppuna pääsimme hiihtämäänkin kotiladuilla. Lumet kuitenkin sulivat nopeasti ja syksy on ollut lämmin. Viime yönä maa oli saanut uuden valkoisen peitteen mutta lämmin sää sulattaa sen kyllä nopeasti pois. 

Tällä viikolla olemme saaneet harjoittaa englannintaitojamme koko perheen voimin. Esikoisen koululla oli vieraita Tanskasta, Saksasta ja Latviasta ja kaksi tansakalaista tyttöä yöpyi meillä. Tänään nuoret lähtivät kotimatkalle ja onneksi lentolakolta vältyttiin ja kotimatka näyttää toteutuvan suunnitelmien mukaan.

Kuvat ovat muutaman viikon takaiselta syysretkeltä perheen pienimpien kanssa. Retki suuntautui tällä kertaa ihan lähimaastoihin ja pienimmäinen määräsi tahdin. Vaikka paras ruska oli jo ohi, on luonnossa niin kauniit värit syksyisin. Nyt, kun on jo niin kovin pimeää, toivoisin kuitenkin pysyvää lunta ja pakkasta piristämään pimeyttä. Isommat lapset lähtevätkin ensi viikoksi isovanhempien kanssa nauttimaan Lapin lumista. Toivotaan, että lumi sataisi pian tänne meillekin.









tiistaina, heinäkuuta 02, 2013

Sumuisella rannalla

Kesäkuu kului kuin siivillä.
Olemme reissanneet ympäri Suomenmaata pohjoisesta etelään,
Keski-Suomesta länsi-rannikolle.
Ensi viikonloppuna lastaan auton täyteen hurmaavia nuoria neitosia
ja hurautan kohti Itä-Suomea.
Tämän kesä täyttyy lukuisista kilometreistä
ja hienoista kokemuksista.

Viime päivinä on saatu nauttia sekä helteistä että sateista.
Merenrannalla ihastelin sumua, joka piilotti taivaanrannan.
Lapset leikkivät vedessä ja rantakalliolla
ja minä napsin puhelimella kuvia.
Kameraa en ole kantanut mukanani koko kesänä,
koska puhelimeni kykenee tallentamaan muistot lahes yhtä hyvin.
Edelleen haaveilen paremmasta kamerasta
ja suunnitelmat sen suhteen ovatkin ehtineet jo hieman muuttua.

Tässä kuitenkin aimo annos niitä puhelimella tallennettuja hetkiä,
olkaa hyvä:







Testailin kuvatessani myös puhelimen kameran eri toimintoja. Tässä vielä seepia-tehosteella otettuja kuvia: