Näytetään tekstit, joissa on tunniste pihajutut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pihajutut. Näytä kaikki tekstit

maanantaina, tammikuuta 13, 2014

Lunta etsimässä

Joulun jälkeen pakkasimme ahkion, sukset ja pulkat,
toppahousut, kintaat ja villapipot autoon
ja suuntasimme auton nokan kohti pohjoista.


Pitkästi sai ajaa ennenkuin lumi peitti maan.
Perillä kuitenkin odottivat
ihanat lumikinokset ja pikkupakkanen.


Viikkoon mahtui paljon hiihtokilometrejä
(eskarilaisen pisin lenkki omin voimin oli yli 15km!),
lumilinnan rakennusta,
hurjia taisteluja hienossa linnassa
(ritareilla on tietenkin miekat mukana matkallakin),
pulkkarallia,
herkuttelua,
yökävelyjä
ja pitkiä aamu-unia.


Vuoden viimeisen hiihtolenkin sain tehdä rakettien paukkuessa taivaalla
ja uusi vuosi vaihtui silkkipaperileijoja ihaillen.


Viikko pohjoisessa teki tehtävänsä
ja kotimatkalla tunsi levänneensä
ja keränneensä taas voimia uuteen arkeen.


Kotona lumesta ei ollut tietoakaan,
eikä myöskään pakkasesta.


Värit sen sijaan olivat kauniita kostealla pihalla.


Vihreääkin löytyi vuoden 2014 tammikuussa pihalta ihan liikaa. :)


Yksi pieni ja sinnikäs orvokkikin uhmasi vuodenaikaa
ja yllätti sekä ilahdutti löytäjäänsä.


Kuvat otan yhä edelleen Lumiallani,
joka on kyllä aina mukavasti menossa mukana
mutta ei silti tyydytä kamerankaipuutani.

Saapa nähdä, joko tänä vuonna sen kameran saisin hankittua...


tiistaina, heinäkuuta 09, 2013

Pihalla

Vaikka tänä kesänä on oltu paljon reissun päällä, on kotonakin ehditty puuhastella.
Kesäaikaan suurin osa puuhastelusta tapahtuu pihalla ja sen kyllä huomaa.
Sisällä käy aina jostain syystä pyörremyrsky sillä aikaa, kun olen pihalla.
Kumma juttu.


Pihalla puuhastelu sisältää monenmoista.
Rakentamista, siivousta, maalausta, perkkausta, latomista, kaivamista ja vaikka mitä.



Muutaman kerran olen muistanut kuviakin napsia pihalla pyöriessäni.


Pihamme kasvit lisääntyvät vähitellen, kiirettä ei ole.
Sieltä löytyy kuitenkin jo monta ihanuutta.
Tässä muutama otos niistä.



Pihalta löytyy nyt paljon kesäkuussa kukkivia perennoja ja pensaita.
Seuraavaksi täytyy keskittyä myöhemmin kukkiviin lajikkeisiin,
jotta kukkaloistosta saisi nauttia koko kesän.


Jalopionit ovat ylivoimaisesti suurimpia suosikkejani kaikista pihan kasveista.
Minulla on niitä valkoisena, vaaleanpunaisena ja punaisena.


Tämä kaunokainen hurmasi minut täysin aloittaessaan kukintansa!
Ensimmäinen kukista oli valtavan suuri ja hohtavan pinkki.
Minun täytyi käydä ihastelemassa sitä monta kertaa päivässä.


Valkoisia pioneita minulla on kahdenlaisia ja nekin kukkivat tää vuonna.
Viime vuonna istutetut punaiset pionit piilottelivat vielä kukkiaan.
Jokohan ensi vuonna?


Kasvulavoihin en tänä vuonna ehtinyt hankkia muita hyötykasveja kuin yrttejä.
Kesäkukat paikkaavat tilannetta.


Äidiltä saatu raparperi viihtyy laatikossaan ja kasvattaa varsiaan niin,
että emme ehdi niitä syödä vaikka keittäisimme kiisseliä joka päivä.
Taustalla näkyy myös prinsessaperunoiden komeat varret.


Salaatit, retiisit, porkkanat ja sipulit ovat hyvässä vauhdissa.
Herneet sen sijaan ovat kadonneet.
Harmi.


Kuunliljat viihtyvät hyvin pihan paahteisellakin puolella.


Poimulehteä vein lahjaksi ystävälle vuosia sitten.
Sama ystävä jakoi omistaan tälle meidän uudelle pihalle
ja nyt niitä on meilläkin pitkä rivi.


Naapurilta saadut mansikat tuottavat satoa
 ja taistelemme herkuista lintujen kanssa.
Linnut ovat tällä hetkellä voitolla.


Tänään piipahdin puutarhan alennusmyynneissä ja
huomenna ostoksille etsitään paikat pihalta.
Nyt lenkille tyttären kanssa! :)

maanantaina, kesäkuuta 10, 2013

Prinsessaperunoita

Edellisen kotimme pihamaalla meillä oli pieni kasvimaa
ja siellä muutama rivi myös perunaa.
Tämän kodin parissa on ollut vielä niin paljon puuhastelua rakentamisen
ja muiden pihahommien parissa,
että kasvimaan laitolle ei ole ollut aikaa.
Nyt meillä on kuitenkin perunat maassa
ja työn tekijästä päätellen meille kasvaa prinsessaperunoita!



Ihan eivät prinsessavoimat yksin saaneet perunoita maahan.
Tarvittiin myös hieman konevoimaa.



Ja olihan prinsessalla apuna myös muutama työmies.





Nyt odotellaan työmiehiä jalkapalloharjoituksista kotiin,
jotta päästäisiin tekemään kesän ensimmäinen reissu päivystykseen.
Sain yhden suuren tikun pois isomman prinsessan varpaasta
mutta toinen samanmoinen sinne taisi vielä jäädä.
Voihan harmitus! :(


sunnuntaina, huhtikuuta 21, 2013

Kohta ihan pihalla

Viime päivinä lumi on kadonnut pihaltamme ihan silmissä. Vielä jokunen päivä sitten piha oli täysin lumen peitossa mutta tänään kävin jo vähän haravoimassa! Lumien sulaminen vauhdittaa pihasuunnitelmia ja tällä kertaa mielen päällä on ollut terassin ja parvekkeen kalustus.


Talossamme on lähes koko talon levyinen katettu terassi etelään. Tähän saakka terassipöydän virkaa on toimittanut vanha, kirpputorilta edullisesti hankittu pirtinpöytä penkkeineen. Kalusteet odottavat uutta maalipintaa ja se minulla on aikoimus tässä kevään aikana tehdä, vaikka kalusteet väliaikaisia ovatkin. Uskon, että niille on käyttöä myöhemminkin kun ollaan koolla isommalla joukolla.

Se tuleva terassin pöytä tulee olemaan suurempi ja lasikantinen. Lasikansi meillä jo on ja rungon mallikin aika lailla selvillä. Kantta täytyy hieman vielä kaventaa, jotta liikkuminen pöydän ympärillä onnistuu. 
Kaveriksi pöydälle tulee penkit ja ehkä pari jakkaraa pöydän päihin.




Terassille on suunniteltu myös katosta roikkuvaa keinua, sellaista valkoista, joita näkyy amerikkaisissa elokuvissa. :) Terassin katossa on jo tukipuut keinua varten. Tuon yllä olevan kuvan taustalla näkyvän meren kelpuuttaisin myös. Tai järvikin kävisi...tai lampi...

Parveke valmistui vasta viime kesän lopussa, joten siellä ei vielä ole juurikaan oleskeltu. Kalusteetkin uupuvat kokonaan. Ensimmäinen suunnitelmani oli sijoittaa sinne kaksi aurinkotuolia, joilla voisi nauttia rauhassa lukemisesta ja kylmästä juomasta. (Toisaalta, aika harvassa ovat ne kerrat, kun istuskelen auringossa kylmän juoman kera.)




Ihastuin myös Ikean Högsten-tuoliin valkoisena. Rahin kanssa sekin vaikuttaa oikein mukavalta rentoutumispaikalta. 

Olen suunnitellut talon koilisnurkkaan, keittiön ja kuistin kulmaukseen myös aamukahviryhmää, vaikka itse en kahvia juokaan. Kulmaukseen paistaa aamuaurinko ihanasti pitkälle aamupäivään. Tämän kulmauksen pinnottaisin joko liuskekivillä tai mukulakiveyksellä ja kalusteiksi sinne tulisi pieni pöytä tuoleineen. 

Terassin ja parvekkeen kalustamista ennen täytyy kuitenkin vielä viimeistellä maalauksia. Ja tarvetta olisi myös uusia se kaikkein tärkein pihakaluste eli grilli. 

Ihanaa, nyt on kevät!

sunnuntaina, syyskuuta 30, 2012

Syyskimppu

Pidän kukista mutta ruukkukukkien kanssa olen aivan onneton. Joko unohdan hoitaa niitä tai sitten tapan ne liialla kastelulla. Niinpä nautin kukistani puutarhassa ja leikkokukkina. Tavoitteenani onkin, että tulevaisuudessa saisin kesän leikkokukat omasta puutarhasta. Vielä se ei kovin usein onnistu, koska kukkia on pihallamme aika vähän.  


Tämä syyskimppu on kuitenkin poimittu omalta pihalta reilu viikko sitten. Siinä on syyshortensiaa, jaloangervoa, kanervaa, vuoritataria ja punakukkaista tuoksuhernettä. Jaloangervo ja vuoritatar ovat peräisin ihanalta naapurilta ja pidän niistä erittäin paljon. Kiitos A! Maljakon löysin vasta varastosta muuttolaatikoista, joita meillä edelleen on purkamatta. Maljakko on Pentikin ja aikanaan lahjaksi saatu. Värinsä puolesta se sopi loistavasti syyskimpun seuraan:)


Kuvien taustalla pilkottaa keittiö. Olen sen itse suunnitellut ja mieheni on sen valmistanut. Tavoitteena oli aikaa kestävä ja käytännön arjessa toimiva keittiö. Tämän kokoisessa perheessä keittiössä pitää olla tilaa useammalle kokille ja myös säilytystilaa pitää olla riittävästi. Meidän keittömme on toiminut arjessa erittäin hyvin ja se miellyttää myös ulkonäöllään. Postailen siitä tarkemmin joskus myöhemmin. 

keskiviikkona, elokuuta 01, 2012

Alppiruusun koti

Emännöin keväällä kotonamme puutarhakutsuja ja tilasin itselleni kauan haaveilemani alppiruusun. Kasvi on kärsivällisesti odottanut ruukussaan koko alkukesän. Nyt se vihdoin pääsi uuteen kotiin. 



Muuttoa edelsi leikkimökin siirtäminen, istutusaltaan rakentaminen ja täyttäminen. Ja kuten tapoihimme kuuluu, mitään niistä ei tehty helpoimman kaavan mukaan:) Leikkimökki siirrettiin parruja, suuria kiviä ja rautakankea apuna käyttäen. Altaan rakensin tontilta löytyneistä luonnonkivistä samalla tavalla kuin muutkin pihamme pengerrykset on tehty. Ja parikymmentä kottikärryllistä multaa kärrättiin n. 100m ylämäkeen. Sekaan hieman hiekkaa, käpyjä ja havupuiden "roskia" omalta ja naapurin pihalta. Eipä ole ollut tarvetta lähteä kuntosalille:)


Alppiruusu saa kaverikseen timanttituijia ja kuunliljoja. Altaan oikealle puolelle rakennetaan luonnonkivistä portaat. Kuvassa näkyvän kepin ja johdon paikalle tulee pihavalaisin.


Taustalla näkyvä leikkimökki, Pikkumökki, on minun ja sisareni vanha. Siellä näyttää olevan siivoukset meneillään. Keinu on lasten kokoa ja meillä hoidossa mieheni sisaruksilta. Isot kivet nostettiin kaivinkoneella jo rakennusprojektin alkuvaiheessa lasten kiipeilykiviksi. Taustalla näkyvästä metsästä on maisteltu jo kesän ensimmäiset mustikat, nam!

torstaina, heinäkuuta 26, 2012

Pionit

Pioni on mielestäni yksi kauneimmista perennoista. Entisen kotimme pihalla oli kaksi vanhaa pionia, jotka kukkuvat joka kesä runsaasti. En saanut niitä muuttaessamme mukaani mutta päätin, että myös uuden kodin pihaan haluan pioneja. Ja tässä niitä nyt on!







Viime kesänä istutin yhdeksän valkoista ja vaaleanpunaista jalopionia. Sain paikallisen puutarhan loput juurakot edullisesti, mutta niille ei annettu kasvuunlähtötakuuta. Vain yksi juurakko tuotti pettymyksen ja kaksi  pionia jopa ilahdutti kukinnallaan jo ensimmäisenä kesänä. Ihania kukkia! Pionissa pidän kukkien lisäksi myös sen kauniin värisistä ja muotoisista lehdistä.

Tänä kesänä olen hankkinut viisi punasävyistä pionia. Toivottavasti niistäkin joku kukkii jo ensi kesänä.

perjantaina, kesäkuuta 01, 2012

Arvoitus

Mitä näet kuvassa?

Se on myös tässä kuvassa.


No tietenkin meidän uudet, hienot portaat! Olen niihin erittäin tyytyväinen ja niin taitaa olla tekijäkin. Minä en siis näitä tehnyt vaan mieheni. Kerroin kyllä mielipiteeni aina kysyttäessä (ja ilmankin). Puutavara on vielä hieman liian punertavaa makuuni mutta vaalenee kyllä ajan myötä. Kyllä näitä pitkin kelpaa kotiin astella:)



Lähiviikkoina pitäisi tilata pihalle sorakuorma, jonka saisi levittää kulkuväylille. Tai sepeliä se etsimämme aines taitaa olla. Se ei saisi olla liian tummaa eikä liian teräväsärmäistä. Liian pienijakoinen aines kulkeutuu sisälle ja liian suuret kivet eivät toimi rinteessä. Kävimme jo tutkimassa paikallisten yrittäjien tarjonnan. Sopivaa ei vielä löytynyt. Yksi oli liian suurikokoista ja toinen väärän väristä. Saapa nähdä löydämmekö haluamaamme.


lauantaina, toukokuuta 19, 2012

Mansikoita

Mansikat kuuluvat ehdottomasti kesän nautintoihin. Mansikkakakku kermavaahdolla ja marengeilla ansaitsee jo itsessään pienen juhlahetken. Tällä porukalla mansikoita kuluu jo kesän aikana melkoinen määrä. Pakastimeen mansikoita säilötään raikkaana soseena, joka maistuu talviaamuisin hieman jäisenä kuuman puuron päällä. Nam!



Halusimme siis ehdottomasti hieman napostelumansikoita myös omalle pihalle. Esteetikkona en kuitenkaan halunnut perinteistä mansikkamaata mustine muoveineen. Mansikka itsessään on mielestäni kaunis kasvi mutta mustat muovit säntillisissä riveissä eivät hivele silmää. Niinpä piti keksiä toinen ratkaisu.



Tonttimme on siis etelärinne ja se on pengerretty tontilta löytyneillä kivillä. Pihan alin osa on varattu hyötypuutarhalle. Kaikki kivipengerrykset saatiin viime kesänä melko valmiiksi, ainoastaan alimman penkereen toinen pääty jäi keskeneräiseksi. Ja onneksi jäi. Keksin nimittäin täyttää kivien kolot mullalla ja sijoittaa ihanan naapurin ystävällisesti lahjoittamat mansikan rönsyt kivien väleihin. Mullan pinnan katoin sanomelehtikerroksella ja kuorikatteella. Ja sieltä ne nyt nousevat talven jälkeen! Toivottavasti saadaan myös mansikoita:)