Näytetään tekstit, joissa on tunniste talvi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talvi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, tammikuuta 22, 2014

Happihypyllä

Eilen meidän eskarilainen valitteli
tukkoista nenää ja päänsärkyä.
Päätimme pitää tänään kotipäivän.
Pikkuveli halusi jäädä hoitamaan siskoa.

Kun aurinko kurkisteli huurteisten puiden välistä,
päätimme lähteä pienelle happihypylle.
Kyllä siellä olikin kaunista!















tiistaina, tammikuuta 21, 2014

Hassu talvi

Tämä talvi on ollut ihan hassu.
Ensin oli lämmin syksy.
Sitten tuli pakkasta ja lunta.
Pakkanen häipyi ja lumi myös.
Sitten oli lämmintä, märkää ja pimeää.
Ihan liian kauan.
Sitten tuli taas pakkasta.
Paljon pakkasta.
Mutta missä lumi!


Ulkona on kyllä todella kaunista.
Huurteiset puut,
taivaan vaihtuvat värit
ja juuri ja juuri valkoinen maa.
Mutta hiihtämään ei pääse.
Eikä pulkkamäkeen.
Höh.


Luistelemaan sentään pääsee.
Tässä talossa asuu yksi tyyppi,
joka viihtyy jäällä.
Eikä kuulemma tule kylmä,
vaikka pakkasta on reilusti yli 20 astetta.
Ja kuulemani mukaan näillä seuduilla
asuu muitakin samanmoisia tyyppejä.


Mutta hiihtämään ei pääse
ja se harmittaa.
Kova pakkanenkaan ei harmittaisi niin paljon,
jos vain olisi lunta.
Juostessa paleltuu varpaat,
koska villasukat ei mahdu lenkkareihin.
Höh.


Kuten varmaan huomasit,
kuvat ja teksti ei liity millään tavalla toisiinsa.
Paitsi ehkä niin,
että kun ulkona on kylmä,
sisällä voi käpertyä sohvalle
peiton alle
kutomaan.

Kuvissa näkyy meidän olohuoneen uusi järjestys.
Kokeiltiin sitä joulun ajan
ja saa nyt olla näin toistaiseksi.

Alimmaisen kuvan arkkuun liitty tarina,
jonka voisin teille kertoa:
Asuimme nuorempina mieheni kanssa
kauniissa pikkukaupungissa Satakunnassa.
Odotin meidän esikoista,
kun vuokra-asuntomme omistaja
myi asunnon ja jouduimme etsimään uuden kodin.
Talomme ihanat eläkeläisrouvat
vinkkasivat meille lähellä olevasta asunnosta,
 josta oli juuri häädetty asukkaat.
Otimme asunnon omistajaan yhteyttä
ja hän otti meidät ilomielin uusiksi vuokralaisiksi.

Asunnon edelliset asukkaat olivat lähteneet ilmeisen vauhdikkaasti,
koska asuntoon oli jäänyt paljon tavaraa.
Asunnon omistaja oli jo vienyt tavarat roskakatokseen
ja sieltä saimme hänen luvallaan pelastaa kuvan arkun.
Arkku oli täynnä tavaraa ja surulliseksi tulimme sen sisällöstä.
Sieltä löytyi mm. kastelahjoja, ruiskuja ja aseen osia...
Pelastimme vain arkun
ja maalauksen jälkeen se on palvellut lankavarastonani.
Joka kaipaisi kipeästi siivousta.
Vapaaehtoisia?

Ja kuvat otan edelleen puhelimellani
enkä käsittele niitä lainkaan.
Häiritsee omaa silmääni pahasti!
Testailin erästä kuvankäsittelyohjelmaakin
tässä eräänä päivänä esikoisen vinkistä
mutta huomasin,
että sen opettelu vaatii aikaa ja keskittymistä.
Ei onnistu ruuan laiton lomassa.
Jospa pikkuhiljaa opettelen
ja sitten uuden kameran
hankittuani saatte nauttia
silmiähivelevän kauniista kuvistani.
;)




maanantaina, tammikuuta 13, 2014

Lunta etsimässä

Joulun jälkeen pakkasimme ahkion, sukset ja pulkat,
toppahousut, kintaat ja villapipot autoon
ja suuntasimme auton nokan kohti pohjoista.


Pitkästi sai ajaa ennenkuin lumi peitti maan.
Perillä kuitenkin odottivat
ihanat lumikinokset ja pikkupakkanen.


Viikkoon mahtui paljon hiihtokilometrejä
(eskarilaisen pisin lenkki omin voimin oli yli 15km!),
lumilinnan rakennusta,
hurjia taisteluja hienossa linnassa
(ritareilla on tietenkin miekat mukana matkallakin),
pulkkarallia,
herkuttelua,
yökävelyjä
ja pitkiä aamu-unia.


Vuoden viimeisen hiihtolenkin sain tehdä rakettien paukkuessa taivaalla
ja uusi vuosi vaihtui silkkipaperileijoja ihaillen.


Viikko pohjoisessa teki tehtävänsä
ja kotimatkalla tunsi levänneensä
ja keränneensä taas voimia uuteen arkeen.


Kotona lumesta ei ollut tietoakaan,
eikä myöskään pakkasesta.


Värit sen sijaan olivat kauniita kostealla pihalla.


Vihreääkin löytyi vuoden 2014 tammikuussa pihalta ihan liikaa. :)


Yksi pieni ja sinnikäs orvokkikin uhmasi vuodenaikaa
ja yllätti sekä ilahdutti löytäjäänsä.


Kuvat otan yhä edelleen Lumiallani,
joka on kyllä aina mukavasti menossa mukana
mutta ei silti tyydytä kamerankaipuutani.

Saapa nähdä, joko tänä vuonna sen kameran saisin hankittua...


lauantaina, maaliskuuta 23, 2013

Lastenhakureissu

Keskimäärin kerran viikossa haen lapset päiväkodista kauramoottorin voimin. Matkaa on muutama kilometri suuntaansa ja täysin ilmasta riippuu, onko matka mukava vai ei. Seuraavassa kuvakavalkadi lastenhakureissusta kauniissa säässä. Kuvista voinee päätellä, että tällä kertaa matka oli varsin mukava. Kuopuskin tuumi ahkiossa istuessaan, että "nyt ei ole myrsky." Toteamus ehkä kertoo jotain meidän edellisistä kotimatkoista, jolloin "satoi neuloja kasvoille." :D

Meillä on muutama vaihtoehtoinen reitti ja tällä kertaa valitsimme sen jännittävimmän, jossa jalankulkijat kulkevat samalla sillalla junan kanssa. Vielä kertaakaan emme ole (onneksi) osuneet sillalle yhtä aikaa junan kanssa mutta siitä huolimatta sillan ylitys on aina yhtä jännittävää.









keskiviikkona, helmikuuta 27, 2013

Talviloma

Meillä on tällä viikolla talviloma. Tai muulla perheellä on, yrittäjä yhdistää työn ja lomailun. Pääasia kuitenkin on, että aamulla ei tarvitse kiirehtiä töihin, kouluun ja päiväkotiin. Illalla voi valvoa hieman pidempään ja viikkoon sisältyy hieman enemmän herkuttelua ja yhteistä, mukavaa tekemistä. Siinä hyvän loman peruspilarit.

Aloitimme lomailun juhlimalla. Pojista vanhempi täytti yhdeksän ja kaksi päivää hurahti juhlien. Sunnuntaina oltiin kisareissulla ja kummastelin väsymystään valittelevaa kannustajaa. Illalla kuumemittari paljasti totuuden ja nelosluokkalainen onkin viettänyt lomaansa sohvan pohjalla. Kunhan potilas tuosta toipuu, tarkoitus on mahduttaa viikkoon myös uintia ja retkeilyä. Toivotaan, että suunnitelmat toteutuvat.

Maanantaina esikoinen lähti ystäviensä kanssa mökkeilemään, ensimmäistä kertaa ilman aikuista. Kummallista kyllä, minua ei lainkaan huolettanut. Fiksu tyttö fiksussa seurassa. Viikonloppuna lähdenkin sitten esikoisen kanssa taas kisailemaan. Tällä kertaa reissuun lähdetään koko viikonlopuksi.

Kuvituksena tänään muutama pikainen räpsy orkideasta, jota voisi pitää suoranaisena ihmeenä. Minä en todellakaan ole mikään viherpeukalo, ainakaan sisäkasvien suhteen. Joko unohdan hoitaa kasveja ja ne kuolevat, tai tapan ne ylenpalttisella huolenpidolla. Jostain kumman syystä tämä mieheni isäinpäivälahjaksi saama kukkanen on kukkinut ja viihtynyt keittiössämme erinomaisesti.

Joulun ajaksi se muutti joulukukkien tieltä hämärämpään paikkaan yläkertaan ja olinkin varma, että se lopettaa kukintansa. Mutta eipä tuo ollut moksiskaan! Edelleen se kukkii ja kukoistaa. Kerran viikossa upotan ruukun pariksi tunniksi ihan tavalliseen kraanaveteen, muuta hoitoa kaunokainen ei saa. Tämä orkkidea on meillä ensimmäinen laatuaan ja mielenkiinnolla odotamme, kuinka kauan kukinta jatkuu.






tiistaina, helmikuuta 12, 2013

Helmikuun aurinko


Helmikuun aurinko saa ihmeitä aikaan. Tuntuu, kuin jokin osa minusta heräisi talviunilta. Kotia katselee taas uusin silmin, siivouskärpänen puree hieman useammin (ei silti vieläkään riittävän usein) ja kauppareissulla täytyy käydä kurkaamassa leikkokukkatarjonta. Ajatukset karkailevat välillä kevääseen, vaikka nythän vasta alkavat ne talven parhaimmat viikot! Aurinko, pikku pakkanen ja lumi, loistava yhdistelmä!


Tähän aikaan vuodesta perheemme viikonloput kuluvat harrastuksen parissa ulkoilmassa. Kotiin palattua haluaisin vain vetää villasukat jalkaan ja käpertyä viltin alle. (Tosin ruuanlaitto ja muut arkiset velvollisuudet hieman häiritsevät mielihalujani.) Lapset sen sijaan vaihtavat varusteita ja lähtevät ulos. Mistä ihmeestä heillä sitä energiaa riittää? Itse yritän auringon ja ulkona liikkumisen lisäksi saada energiaa hedelmistä, esimerkiksi kuvan appelsiineista. Pidän appelsiineista mutta inhoan niiden kuorimista yli kaiken! Miksi niihin ei ole suunniteltu yhtä kätevää pakkausta kuin baanaaneille?


Helmikuun lopussa vietämme jälleen syntymäpäivää. Pojista vanhempi täyttää 9v. Synttäreiden väreiksi sankari valitsi valkoisen, mustan ja keltaisen, urheiluseuramme värit. :D Jalkapallolautaset on jo hankittu ja poikia on tulossa joukkueellinen. Tarjoilutoiveena on tähän mennessä esitetty täytekakku banaanitäytteellä. Saapa nähdä mitä muuta keksitään...


maanantaina, tammikuuta 21, 2013

Uudet värit

Vihreä on aina ollut minulle kevään väri. Vielä ei kevät ole meidän ovella kolkutellut, nautimme ensin talvesta kaikin aistein. Sisustusrintamalla kuitenkin jo kevät puskee väen vängällä. Kauppareissulla törmäsinkin Iittalan yhteen uutuusväriin, joka täyttäisi kyllä hyvin minun mahdollista kevätnälkääni. Kaunis ja heleä celadonin vihreä Teema maistui ihan keväältä. Uutta vihreää löytyy myös lasista; nyt Kartiota saa kauniin metsänvihreänä. Myös upea lohenpunainen löytyy Iittalan uutuuksista. 




Uutuuksia tutkiessani törmäsin myös ihastuttavaan Piilopaikkaan. Piia Keto on luonut hurmaavan kuvituksen Arctica-sarjan astioihin. Kuvista löytyy varmasti lukuisia eri tarinoita...


Oma astiakaappi ei juuri nyt täydennyksiä kaipaa. Muutenkin pitäydyn yleensä "tylsässä" valkoisessa astioiden suhteen. Pari helmenharmaata Sarjatonta ovat kyllä ilahduttaneet tulonsa jälkeen ja ehkäpä saavat jossain vaiheessa muutaman samansävyisen seuralaisen. Tulevat 11v. synttäritkin sävytetään Letti-kulhon mukaan. Sopivat lautasliinat löytyivät Marimekon valikoimasta.

Tämä sydäntalvi on perheessämme kiireistä aikaa. Alkuvuoden kahdet syntymäpäivät pitäisi saada vietettyä, vaikka kaikki viikonloput täyttyvät harrastuksista. Ensin kutsutaan kaverit ja toisena päivänä kummit ja sukulaiset. Hieman jo kaipailen aamua, jolloin saa herätä rauhallisesti omaan tahtiin ja jopa istuutua aamiaisen ajaksi. :) No, koittaapa sekin aamu jossain vaiheessa. Ensi viikonloppuna kuitenkin juhlitaan ja vaihdetaan monot hetkeksi piikkareihin. Ja herätään aamulla puhelimen "lempeään" herätykseen.



perjantaina, tammikuuta 18, 2013

Talvimaisemia

Nalle talviasussaan.
Tyytyväisenä ihastelee värejä ympärillään.
Talven ihmeellinen satumaa.
Ihan tässä.
Nyt.
Valkoinen sokerikuorrutus kaikkialla.
Taivas hohtaa sinistä, vaaleanpunaista ja harmaata kylmää.
Pistää oikein huokailemaan.








Kameralla sitä ei saa talteen.
Eikä sanoilla.
Täytyy pukeutua lämpimästi ja mennä katsomaan ihan itse.