Näytetään tekstit, joissa on tunniste Harrastukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Harrastukset. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, tammikuuta 21, 2014

Hassu talvi

Tämä talvi on ollut ihan hassu.
Ensin oli lämmin syksy.
Sitten tuli pakkasta ja lunta.
Pakkanen häipyi ja lumi myös.
Sitten oli lämmintä, märkää ja pimeää.
Ihan liian kauan.
Sitten tuli taas pakkasta.
Paljon pakkasta.
Mutta missä lumi!


Ulkona on kyllä todella kaunista.
Huurteiset puut,
taivaan vaihtuvat värit
ja juuri ja juuri valkoinen maa.
Mutta hiihtämään ei pääse.
Eikä pulkkamäkeen.
Höh.


Luistelemaan sentään pääsee.
Tässä talossa asuu yksi tyyppi,
joka viihtyy jäällä.
Eikä kuulemma tule kylmä,
vaikka pakkasta on reilusti yli 20 astetta.
Ja kuulemani mukaan näillä seuduilla
asuu muitakin samanmoisia tyyppejä.


Mutta hiihtämään ei pääse
ja se harmittaa.
Kova pakkanenkaan ei harmittaisi niin paljon,
jos vain olisi lunta.
Juostessa paleltuu varpaat,
koska villasukat ei mahdu lenkkareihin.
Höh.


Kuten varmaan huomasit,
kuvat ja teksti ei liity millään tavalla toisiinsa.
Paitsi ehkä niin,
että kun ulkona on kylmä,
sisällä voi käpertyä sohvalle
peiton alle
kutomaan.

Kuvissa näkyy meidän olohuoneen uusi järjestys.
Kokeiltiin sitä joulun ajan
ja saa nyt olla näin toistaiseksi.

Alimmaisen kuvan arkkuun liitty tarina,
jonka voisin teille kertoa:
Asuimme nuorempina mieheni kanssa
kauniissa pikkukaupungissa Satakunnassa.
Odotin meidän esikoista,
kun vuokra-asuntomme omistaja
myi asunnon ja jouduimme etsimään uuden kodin.
Talomme ihanat eläkeläisrouvat
vinkkasivat meille lähellä olevasta asunnosta,
 josta oli juuri häädetty asukkaat.
Otimme asunnon omistajaan yhteyttä
ja hän otti meidät ilomielin uusiksi vuokralaisiksi.

Asunnon edelliset asukkaat olivat lähteneet ilmeisen vauhdikkaasti,
koska asuntoon oli jäänyt paljon tavaraa.
Asunnon omistaja oli jo vienyt tavarat roskakatokseen
ja sieltä saimme hänen luvallaan pelastaa kuvan arkun.
Arkku oli täynnä tavaraa ja surulliseksi tulimme sen sisällöstä.
Sieltä löytyi mm. kastelahjoja, ruiskuja ja aseen osia...
Pelastimme vain arkun
ja maalauksen jälkeen se on palvellut lankavarastonani.
Joka kaipaisi kipeästi siivousta.
Vapaaehtoisia?

Ja kuvat otan edelleen puhelimellani
enkä käsittele niitä lainkaan.
Häiritsee omaa silmääni pahasti!
Testailin erästä kuvankäsittelyohjelmaakin
tässä eräänä päivänä esikoisen vinkistä
mutta huomasin,
että sen opettelu vaatii aikaa ja keskittymistä.
Ei onnistu ruuan laiton lomassa.
Jospa pikkuhiljaa opettelen
ja sitten uuden kameran
hankittuani saatte nauttia
silmiähivelevän kauniista kuvistani.
;)




maanantaina, tammikuuta 13, 2014

Lunta etsimässä

Joulun jälkeen pakkasimme ahkion, sukset ja pulkat,
toppahousut, kintaat ja villapipot autoon
ja suuntasimme auton nokan kohti pohjoista.


Pitkästi sai ajaa ennenkuin lumi peitti maan.
Perillä kuitenkin odottivat
ihanat lumikinokset ja pikkupakkanen.


Viikkoon mahtui paljon hiihtokilometrejä
(eskarilaisen pisin lenkki omin voimin oli yli 15km!),
lumilinnan rakennusta,
hurjia taisteluja hienossa linnassa
(ritareilla on tietenkin miekat mukana matkallakin),
pulkkarallia,
herkuttelua,
yökävelyjä
ja pitkiä aamu-unia.


Vuoden viimeisen hiihtolenkin sain tehdä rakettien paukkuessa taivaalla
ja uusi vuosi vaihtui silkkipaperileijoja ihaillen.


Viikko pohjoisessa teki tehtävänsä
ja kotimatkalla tunsi levänneensä
ja keränneensä taas voimia uuteen arkeen.


Kotona lumesta ei ollut tietoakaan,
eikä myöskään pakkasesta.


Värit sen sijaan olivat kauniita kostealla pihalla.


Vihreääkin löytyi vuoden 2014 tammikuussa pihalta ihan liikaa. :)


Yksi pieni ja sinnikäs orvokkikin uhmasi vuodenaikaa
ja yllätti sekä ilahdutti löytäjäänsä.


Kuvat otan yhä edelleen Lumiallani,
joka on kyllä aina mukavasti menossa mukana
mutta ei silti tyydytä kamerankaipuutani.

Saapa nähdä, joko tänä vuonna sen kameran saisin hankittua...


maanantaina, toukokuuta 13, 2013

Äitinä

Olen ollut äiti pian neljätoista vuotta.
Eilen vietimme äitienpäivää rennosti ja rauhallisesti kisareissusta palautuen.
Herkullista aamupalaa, kiireetöntä ulkoilua ja hyvää ruokaa.

Äitiys on ollut minulle alusta asti luontevaa.
Tulin äidiksi nuorena eikä ystävilläni vielä ollut lapsia.
Asuimme satojen kilometrien päässä sukulaisista
ja saimme mieheni kanssa ihan rauhassa muodostaa
omat tapamme olla vanhempia.

Esikoisen syntymän jälkeen sain mielestäni
parhaimman neuvon vanhemmuuteen liittyen.
Sairaalan fysioteraupeutti ohjeisti vauvan hoitoon
ja äidin kuntoutumiseen synnytyksen jälkeen.
Lopuksi hän kuitenkin sanoi sanat,
jotka ovat olleet voimavaranani koko äitiyden ajan:

"Sinulle tullaan antamaan paljon hyvää tarkoittavia ohjeita ja neuvoja äitiyteesi liittyen.
Niitä kannattaa kuunnella mutta muista, että sinä tunnet lapsesi parhaiten
ja tiedät itse, mikä on teille parasta."

Nyt lapsia on viisi, jokainen ihana ja hurmaava oma persoonansa.
Olen parhaani mukaan lapsiani yrittänyt kasvattaa
mutta vähintäänkin yhtä paljon lapseni ovat kasvattaneet minua.
Ja molemminpuolinen kasvaminen jatkuu edelleen.
Lasten kasvaessa myös haasteet kasvavat ja yhä usemmin saa kysyä itseltään,
miten minun nyt tulee toimia.

Juuri tällä hetkellä vanhemmuus vie suuren osan energiasta.
Haasteita on monenlaisia, kun lapsia on monessa eri kehitysvaiheessa.
Joskus miettii, miten saa itsestään jaettua riittävästi kaikille.

Äitiys on raskasta, ihanaa, aikaa vievää, loputonta,
lumoavaa, palkitsevaa, yksi elämän suurimmista lahjoista
ja paljon, paljon muuta.
Paras homma, mihin koskaan olen ryhtynyt. :)


Kuvassa perheen 11v. joka heitti kisan jälkeen
kesän ensimmäiset kärrynpyörät paljain jaloin nurmikolla.
Ja kisareissu oli muuten menestys;
kolme mitalia meidän perheeseen valtakunnallisella tasolla.
Tämä äiti on kyllä niin ylpeä! :)

torstaina, toukokuuta 02, 2013

Toukokuu

Toukokuu on mielestäni yksi parhaimmista kuukausista.
On mahtavaa seurata luonnon heräämistä.
Erityisesti tässä kodissa luonto on läsnä, koska talossamme on paljon ikkunoita kaikkiin ilmansuuntiin. Ihana esikoinen lupautui pesemään taskurahan puutteessa kaikki talon ikkunat, mikä sopii minulle oikein hyvin. Ikkunan pesu ei todellakaan ole mielipuuhiani. Olohuoneen ja kuistin ikkunat on jo pesty, jäljellä on "enää" reilut kaksikymmentä ikkunaa...


Toukokuu aloitettiin perinteisesti simalla, munkeilla ja kisapäivällä. Menestyksekkään kisailun jälkeen lapsilta puristettiin viimeisetkin mehut kylpylän altaissa ja illalla uni maistui kaikille. Ensi viikolla suuntaan kolmen vanhimman lapsen kanssa pääkaupunkiseudulle kisailemaan. Teemme ihan oman reissun "isojen" kanssa, pienet jäävät isän kanssa kotiin.


Toukokuuhun sisältyy myös toinen kisareissu Etelä-Suomeen, pienempiä kisoja omalla seudulla, äitienpäivä, synttäreitä ja kaiken kruunuksi kesäloman aloitus. Tai muu perhe lomailee, yrittäjä elää tilanteen mukaan.


Vappuna pääsin myös vaeltelemaan meren rantaan ja nämä kuvat ovatki kännykällä napsittuja kuvia vielä niin kovin hyisestä merestä. Vapun sää olikin hyvin perinteinen; aamupäivän valtavia tiskirättejä muistuttava räntäsade vaihtui iltapäivän auringonpaisteeseen. Hieman kyllä kaipailin juuri edellisellä viikolla kesäsäilöön kiikutettamiani toppavaatteita. Pakko on kuitenkin uskoa, että kyllä ne lämpimät säät sieltä tulevat. 

maanantaina, maaliskuuta 18, 2013

Ruuhka

Koen eläväni juuri tällä hetkellä niitä kuuluisia ruuhkavuosia. Viikot kuluvat niin hurjaa vauhtia, että ei meinaa kyydissä pysyä. Päivät täyttyvät töistä, harrastuksista ja perheen arjen pyörittämisestä. Kotona tekemättömien töiden lista on kilometrin mittainen ja kasvaa koko ajan.


Meidän perheessä lasten harrastukset ruuhkauttavat talvikuukaudet, huhtikuussa on onneksi hieman rauhallisempaa ennen toukokuun uutta ruuhkaa. Mutta en valita. Vaikka joskus viikonloppuna tekisi mieli vain jäädä aamulla sänkyyn, olen iloinen siitä, että lapseni haluavat harrastaa. 


Olen iloinen siitä, että voin tarjota lapsilleni samanlaisia kokemuksia ja muistoja, joita itse muistelen lämmöllä. Olen iloinen siitä, että lapseni sitoutuvat, asettavat tavoitteita ja ovat valmiita tekemään töitä saavuttaakseen tavoitteensa. Olen iloinen siitä, että lapseni onnistuvat ja epäonnistuvat, kykenevät iloitsemaan toisen onnistumisesta ja osaavat myötäelää ystävän pettymystä. Olen iloinen siitä, että lapseni joutuvat kokemaan pettymyksiä ja huomaavat, että niistä kyllä selviää. Olen iloinen siitä, että lapseni saavat uusia ystäviä ympäri Suomea. 


Kun harrastuskiireet näin kevättalvella hellittävät, on viikonloppuisin aikaa nauttia ihanista, aurinkoisista talvipäivistä. Mikä sen mukavampi tapa viettää maaliskuun aurinkoista päivää, kuin pakata reppu täyteen eväitä ja suunnata ulos luontoon. Se on myös hyvä tapa vältellä siivousta, jonka tarpeen aurinko armottomasti paljastaa. Likaiset ikkunat ja nurkkien pölypallerot unohtuvat tehokkaasti hangella auringossa.

Laitankin tilaukseen vielä monta ihanaa ja aurinkoista kevättalven päivää!




keskiviikkona, helmikuuta 27, 2013

Talviloma

Meillä on tällä viikolla talviloma. Tai muulla perheellä on, yrittäjä yhdistää työn ja lomailun. Pääasia kuitenkin on, että aamulla ei tarvitse kiirehtiä töihin, kouluun ja päiväkotiin. Illalla voi valvoa hieman pidempään ja viikkoon sisältyy hieman enemmän herkuttelua ja yhteistä, mukavaa tekemistä. Siinä hyvän loman peruspilarit.

Aloitimme lomailun juhlimalla. Pojista vanhempi täytti yhdeksän ja kaksi päivää hurahti juhlien. Sunnuntaina oltiin kisareissulla ja kummastelin väsymystään valittelevaa kannustajaa. Illalla kuumemittari paljasti totuuden ja nelosluokkalainen onkin viettänyt lomaansa sohvan pohjalla. Kunhan potilas tuosta toipuu, tarkoitus on mahduttaa viikkoon myös uintia ja retkeilyä. Toivotaan, että suunnitelmat toteutuvat.

Maanantaina esikoinen lähti ystäviensä kanssa mökkeilemään, ensimmäistä kertaa ilman aikuista. Kummallista kyllä, minua ei lainkaan huolettanut. Fiksu tyttö fiksussa seurassa. Viikonloppuna lähdenkin sitten esikoisen kanssa taas kisailemaan. Tällä kertaa reissuun lähdetään koko viikonlopuksi.

Kuvituksena tänään muutama pikainen räpsy orkideasta, jota voisi pitää suoranaisena ihmeenä. Minä en todellakaan ole mikään viherpeukalo, ainakaan sisäkasvien suhteen. Joko unohdan hoitaa kasveja ja ne kuolevat, tai tapan ne ylenpalttisella huolenpidolla. Jostain kumman syystä tämä mieheni isäinpäivälahjaksi saama kukkanen on kukkinut ja viihtynyt keittiössämme erinomaisesti.

Joulun ajaksi se muutti joulukukkien tieltä hämärämpään paikkaan yläkertaan ja olinkin varma, että se lopettaa kukintansa. Mutta eipä tuo ollut moksiskaan! Edelleen se kukkii ja kukoistaa. Kerran viikossa upotan ruukun pariksi tunniksi ihan tavalliseen kraanaveteen, muuta hoitoa kaunokainen ei saa. Tämä orkkidea on meillä ensimmäinen laatuaan ja mielenkiinnolla odotamme, kuinka kauan kukinta jatkuu.






maanantaina, tammikuuta 21, 2013

Uudet värit

Vihreä on aina ollut minulle kevään väri. Vielä ei kevät ole meidän ovella kolkutellut, nautimme ensin talvesta kaikin aistein. Sisustusrintamalla kuitenkin jo kevät puskee väen vängällä. Kauppareissulla törmäsinkin Iittalan yhteen uutuusväriin, joka täyttäisi kyllä hyvin minun mahdollista kevätnälkääni. Kaunis ja heleä celadonin vihreä Teema maistui ihan keväältä. Uutta vihreää löytyy myös lasista; nyt Kartiota saa kauniin metsänvihreänä. Myös upea lohenpunainen löytyy Iittalan uutuuksista. 




Uutuuksia tutkiessani törmäsin myös ihastuttavaan Piilopaikkaan. Piia Keto on luonut hurmaavan kuvituksen Arctica-sarjan astioihin. Kuvista löytyy varmasti lukuisia eri tarinoita...


Oma astiakaappi ei juuri nyt täydennyksiä kaipaa. Muutenkin pitäydyn yleensä "tylsässä" valkoisessa astioiden suhteen. Pari helmenharmaata Sarjatonta ovat kyllä ilahduttaneet tulonsa jälkeen ja ehkäpä saavat jossain vaiheessa muutaman samansävyisen seuralaisen. Tulevat 11v. synttäritkin sävytetään Letti-kulhon mukaan. Sopivat lautasliinat löytyivät Marimekon valikoimasta.

Tämä sydäntalvi on perheessämme kiireistä aikaa. Alkuvuoden kahdet syntymäpäivät pitäisi saada vietettyä, vaikka kaikki viikonloput täyttyvät harrastuksista. Ensin kutsutaan kaverit ja toisena päivänä kummit ja sukulaiset. Hieman jo kaipailen aamua, jolloin saa herätä rauhallisesti omaan tahtiin ja jopa istuutua aamiaisen ajaksi. :) No, koittaapa sekin aamu jossain vaiheessa. Ensi viikonloppuna kuitenkin juhlitaan ja vaihdetaan monot hetkeksi piikkareihin. Ja herätään aamulla puhelimen "lempeään" herätykseen.



perjantaina, lokakuuta 05, 2012

Lenkkimaastot

Urheilu ja liikunta ovat kuuluneet elämääni aina. Parikymppiseksi asti harjoittelin kilpailumielessä, sen jälkeen olen vain nautiskellut liikkumisesta. Tosin kilpailufiiliksiin pääsen nykyäänkin lasteni kanssa. Ja on se vain hurjan paljon rankempaa jännittää lapsen kilpailua kuin omaansa aikanaan:)

Liikkumiseni koostuu hyötyliikunnan lisäksi lähinnä juoksemisesta ja talvella hiihdosta. Nautin kyllä erilaisista jumpista ja tansseistakin. Tämän kokoisessa harrastavassa perheessä äidin aikatauluun sidotut harrastukset jäävät kuitenkin sinne tärkeysjärjestyksen häntäpäähän. Se välillä harmittaa mutta olen kuullut, että sekin aika vielä tulee, jolloin ehdin juosta harrastuksissa vaikka aamusta iltaan.

Juoksu ja hiihto ovat siinä mielessä hyviä lajeja, että lenkille voi mennä silloin, kun aikaa on. Koen olevani etuoikeutetussa asemassa, koska pääsen pihalta suoraan metsään juoksemaan. Juoksen metsässä paljon mielummin kuin tiellä. Talvella lumen tultua pihalta pääsee hiihtämään metsän poikki hyvin hoidetulle ladulle viidessä minuutissa. Jumppia ja muuta ryhmäliikuntaa olisi tarjolla 300m päässä ja liikuntakeskukseenkin uimahalleineen ja tenniskenttineen on matkaa vain kaksi kilometriä. Nämä seikat olivat aika painavia vaakakupissa myös silloin, kun valitsimme tonttia:)

Nappasin eräänä aurinkoisena päivänä kameran mukaani lenkille. Ja se oli loistava idea! Lenkki ei ehkä ollut kovin tehokas, mutta kuvia tuli otettua paljon ja huomasin lenkkipolun varrella paljon uutta ja kaunista. Tässä tarjoilen teille lenkkimaastojani virtuaalisesti alkaen leikkimökkimme nurkalta. Tervetuloa lenkille!














lauantaina, kesäkuuta 30, 2012

Hetki

Olin eräänä alkukesän iltana kahden vanhimman lapsen kanssa harrastuksen parissa muutaman kymmenen kilometrin päässä. Paluumatkalla teimme muutaman kilometrin ylimääräisen lenkin ja onnistuimme tallentamaan  kauniin hetken. Kuviin en kuitenkaan saanut vangittua hetken taianomaisuutta.  Samalla hengitimme tämän kesän ensimmäisen annoksen raikasta meri-ilmaa. Nopeasti piti kuitenkin palata takaisin autoon, niin raikasta meri-ilma vielä oli.