maanantaina, toukokuuta 27, 2013

Kun sanat loppuvat

Mitkä ovat ne asiat, joilla on todellista merkitystä?
Miksi ihminen luulee osaavansa, tietävänsä ja hallitsevansa?
Mikä on oikeasti tärkeää?

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tullut tilanteeseen, jossa sanat loppuvat.
Ei ole mitään, mitä voisi sanoa tai tehdä.
Ei mitään, millä voisi ystävän tuskaa lievittää.

Se suru ja ahdistus, jota itse kokee, on musertavampaa kuin mikään aikaisemmin.
Ja silti se on vain kalpea aavistus heidän tuskastaan.
Miten ihminen voi sellaisesta selvitä?

Miksi?
Yksinkertainen kysymys, johon ei koskaan löydy vastausta.

Ja elämä jatkuu kuitenkin.
Vaikka se tuntuu väärältä.
Välillä jopa rumalta ja epäoikeudenmukaiselta.
Sekunti kerrallaan, minuutti kerrallaan, tunti kerrallaan...

Sanotaan, että ihmiselle annetaan kannettavaksi taakka, jonka hän jaksaa kantaa.
Voiko se olla totta?
Miksi toisille annetaan kannettavaksi niin paljon?

Eikä se taakka taida koskaan keveämmäksi muuttua.
Sitä vain tottuu kantamaan mukanaan.
Loppuun asti.

 Olen löytänyt vain kaksi asiaa, joilla on merkitystä:
1. Se, miten kohtaan toisen ihmisen. Joka ainoalla kerralla on merkitystä.
2. Se, miten kohtaan Jeesuksen. Joka ainoalla hetkellä on merkitystä.

maanantaina, toukokuuta 13, 2013

Äitinä

Olen ollut äiti pian neljätoista vuotta.
Eilen vietimme äitienpäivää rennosti ja rauhallisesti kisareissusta palautuen.
Herkullista aamupalaa, kiireetöntä ulkoilua ja hyvää ruokaa.

Äitiys on ollut minulle alusta asti luontevaa.
Tulin äidiksi nuorena eikä ystävilläni vielä ollut lapsia.
Asuimme satojen kilometrien päässä sukulaisista
ja saimme mieheni kanssa ihan rauhassa muodostaa
omat tapamme olla vanhempia.

Esikoisen syntymän jälkeen sain mielestäni
parhaimman neuvon vanhemmuuteen liittyen.
Sairaalan fysioteraupeutti ohjeisti vauvan hoitoon
ja äidin kuntoutumiseen synnytyksen jälkeen.
Lopuksi hän kuitenkin sanoi sanat,
jotka ovat olleet voimavaranani koko äitiyden ajan:

"Sinulle tullaan antamaan paljon hyvää tarkoittavia ohjeita ja neuvoja äitiyteesi liittyen.
Niitä kannattaa kuunnella mutta muista, että sinä tunnet lapsesi parhaiten
ja tiedät itse, mikä on teille parasta."

Nyt lapsia on viisi, jokainen ihana ja hurmaava oma persoonansa.
Olen parhaani mukaan lapsiani yrittänyt kasvattaa
mutta vähintäänkin yhtä paljon lapseni ovat kasvattaneet minua.
Ja molemminpuolinen kasvaminen jatkuu edelleen.
Lasten kasvaessa myös haasteet kasvavat ja yhä usemmin saa kysyä itseltään,
miten minun nyt tulee toimia.

Juuri tällä hetkellä vanhemmuus vie suuren osan energiasta.
Haasteita on monenlaisia, kun lapsia on monessa eri kehitysvaiheessa.
Joskus miettii, miten saa itsestään jaettua riittävästi kaikille.

Äitiys on raskasta, ihanaa, aikaa vievää, loputonta,
lumoavaa, palkitsevaa, yksi elämän suurimmista lahjoista
ja paljon, paljon muuta.
Paras homma, mihin koskaan olen ryhtynyt. :)


Kuvassa perheen 11v. joka heitti kisan jälkeen
kesän ensimmäiset kärrynpyörät paljain jaloin nurmikolla.
Ja kisareissu oli muuten menestys;
kolme mitalia meidän perheeseen valtakunnallisella tasolla.
Tämä äiti on kyllä niin ylpeä! :)

torstaina, toukokuuta 02, 2013

Toukokuu

Toukokuu on mielestäni yksi parhaimmista kuukausista.
On mahtavaa seurata luonnon heräämistä.
Erityisesti tässä kodissa luonto on läsnä, koska talossamme on paljon ikkunoita kaikkiin ilmansuuntiin. Ihana esikoinen lupautui pesemään taskurahan puutteessa kaikki talon ikkunat, mikä sopii minulle oikein hyvin. Ikkunan pesu ei todellakaan ole mielipuuhiani. Olohuoneen ja kuistin ikkunat on jo pesty, jäljellä on "enää" reilut kaksikymmentä ikkunaa...


Toukokuu aloitettiin perinteisesti simalla, munkeilla ja kisapäivällä. Menestyksekkään kisailun jälkeen lapsilta puristettiin viimeisetkin mehut kylpylän altaissa ja illalla uni maistui kaikille. Ensi viikolla suuntaan kolmen vanhimman lapsen kanssa pääkaupunkiseudulle kisailemaan. Teemme ihan oman reissun "isojen" kanssa, pienet jäävät isän kanssa kotiin.


Toukokuuhun sisältyy myös toinen kisareissu Etelä-Suomeen, pienempiä kisoja omalla seudulla, äitienpäivä, synttäreitä ja kaiken kruunuksi kesäloman aloitus. Tai muu perhe lomailee, yrittäjä elää tilanteen mukaan.


Vappuna pääsin myös vaeltelemaan meren rantaan ja nämä kuvat ovatki kännykällä napsittuja kuvia vielä niin kovin hyisestä merestä. Vapun sää olikin hyvin perinteinen; aamupäivän valtavia tiskirättejä muistuttava räntäsade vaihtui iltapäivän auringonpaisteeseen. Hieman kyllä kaipailin juuri edellisellä viikolla kesäsäilöön kiikutettamiani toppavaatteita. Pakko on kuitenkin uskoa, että kyllä ne lämpimät säät sieltä tulevat. 

maanantaina, huhtikuuta 29, 2013

Vessatuumailuja

Meidän tapa rakentaa kotia on hidas. Kaikki mahdollinen tehdään itse ja ideoita pulppuaa solkenaan. Ja sehän tarkoittaa tietenkin sitä, että tekeminen ei koskaan lopu. Talo on jo pitkään ollut ihan hyvässä vaiheessa ja lähes valmis. Yläkerran wc on kuitenkin vielä kokonaan rakentamatta, koska olemme pärjänneet kahdella wc:llä vallan mainiosti. 

Pian kuitenkin pitäisi sekin saada työ alle ja siksipä olenkin pyöritellyt suunnitelmia mielessäni. Wc-istuin ja -allas on jo hankittuna, samoin peili. Pintamateriaaleista lattia- ja seinälaatat odottavat myös varastossa. Allaskaluste tehdään itse ja suunnitelmat sen suhteen ovat melko selkeät.

Yhdelle seinälle tulee tapettia ja viime päivinä olenkin pyörinyt innoissani tapettien ihanassa maailmassa. Todennäköisesti tapetti on kuviollista mutta vareiltään melko hillittyä. Mieleni tekisi hiukan valita jokin räiskyvän värikäs tapetti mutta taidan kuitenkin päätyä tapettiin, joka sopii talon muuhun värimaailmaan. Halutessa pyyhkeillä, matolla ja muilla piensisustusjutuilla voi sitten revitellä.


Tämä Cole & Sonin klassikko tapetti Woods on ihana ja yli viidenkymmenen vuoden iässä edelleen ajankohtainen.


Decor Maisonin Spirit of Adventure on livenä vielä paljon hurmaavampi kuin kuvassa.


Boråstapeterin Boheme on ihanan romanttinen mutta kuitenkin hillitty.


Saman firman Karlslundin haluaisin nähdä suurempana pintana.


Tapettitalon lukko on myös yksi suosikeista.

Valinta tulee olemaan vaikea. Tämä on viimeinen tapetti, jonka saan hetkeen valita omaan taloon. Yritän siksi siis ottaa kaiken ilon irti tapetin valinnasta. Uskonkin, että pohdinta jatkuu vielä myöhemmin. 

sunnuntaina, huhtikuuta 21, 2013

Kohta ihan pihalla

Viime päivinä lumi on kadonnut pihaltamme ihan silmissä. Vielä jokunen päivä sitten piha oli täysin lumen peitossa mutta tänään kävin jo vähän haravoimassa! Lumien sulaminen vauhdittaa pihasuunnitelmia ja tällä kertaa mielen päällä on ollut terassin ja parvekkeen kalustus.


Talossamme on lähes koko talon levyinen katettu terassi etelään. Tähän saakka terassipöydän virkaa on toimittanut vanha, kirpputorilta edullisesti hankittu pirtinpöytä penkkeineen. Kalusteet odottavat uutta maalipintaa ja se minulla on aikoimus tässä kevään aikana tehdä, vaikka kalusteet väliaikaisia ovatkin. Uskon, että niille on käyttöä myöhemminkin kun ollaan koolla isommalla joukolla.

Se tuleva terassin pöytä tulee olemaan suurempi ja lasikantinen. Lasikansi meillä jo on ja rungon mallikin aika lailla selvillä. Kantta täytyy hieman vielä kaventaa, jotta liikkuminen pöydän ympärillä onnistuu. 
Kaveriksi pöydälle tulee penkit ja ehkä pari jakkaraa pöydän päihin.




Terassille on suunniteltu myös katosta roikkuvaa keinua, sellaista valkoista, joita näkyy amerikkaisissa elokuvissa. :) Terassin katossa on jo tukipuut keinua varten. Tuon yllä olevan kuvan taustalla näkyvän meren kelpuuttaisin myös. Tai järvikin kävisi...tai lampi...

Parveke valmistui vasta viime kesän lopussa, joten siellä ei vielä ole juurikaan oleskeltu. Kalusteetkin uupuvat kokonaan. Ensimmäinen suunnitelmani oli sijoittaa sinne kaksi aurinkotuolia, joilla voisi nauttia rauhassa lukemisesta ja kylmästä juomasta. (Toisaalta, aika harvassa ovat ne kerrat, kun istuskelen auringossa kylmän juoman kera.)




Ihastuin myös Ikean Högsten-tuoliin valkoisena. Rahin kanssa sekin vaikuttaa oikein mukavalta rentoutumispaikalta. 

Olen suunnitellut talon koilisnurkkaan, keittiön ja kuistin kulmaukseen myös aamukahviryhmää, vaikka itse en kahvia juokaan. Kulmaukseen paistaa aamuaurinko ihanasti pitkälle aamupäivään. Tämän kulmauksen pinnottaisin joko liuskekivillä tai mukulakiveyksellä ja kalusteiksi sinne tulisi pieni pöytä tuoleineen. 

Terassin ja parvekkeen kalustamista ennen täytyy kuitenkin vielä viimeistellä maalauksia. Ja tarvetta olisi myös uusia se kaikkein tärkein pihakaluste eli grilli. 

Ihanaa, nyt on kevät!

maanantaina, huhtikuuta 08, 2013

Penkki


Jonkin aikaa sitten täällä kuvissakin näkyi pöydällä kangasnäytteitä.
Näissä kuvissa näkyy minkä kankaan valitsin ja mihin kangasta tarvittiin.


Suunnittelimme mieheni kanssa penkin makuuhuoneeseemme.
Mieheni valmisti penkin ja taitava paikallinen verhoilija verhoili kannen valitsemallani kankaalla. Kiitos Kristiina! 


Kankaaksi valikoitui raidallinen Lauritsonin Stream-sekoitekangas.
Pellavakangas oli haaveena, mutta tällä kertaa kankaan kuosi ratkaisi valinnan.
Penkki tönötti eräässä näyteikkunassa kuukaudenpäivät, nyt se vihdoin pääsi kotiin. :)


Kuvissa näkyy myös uusi, ihana villamatto.
Samanlainen, vain suurempana ja vaaleampana, löytyy olohuoneesta.
Olen mattoihin erittäin tyytyväinen ja myös Mutteri-kissa tykkää köllötellä lämpöisellä villamatolla. 


Jos joku kaipailee penkkiä tai jotain muuta huonekalua tai pienesinettä puusta, voi niitä tilata minulta. Suunnittelemme huonekalut itse ja ne valmistetaan käsityönä täällä meidän verstaalla. Materiaalit hankitaan paikalliselta sahalta. Mahdolliset verhoilut hoituu myös meidän kautta tuossa muutaman kilometrin päässä. Korjaamme myös vanhoja ja uudempiakin puuhuonekaluja.


Makuuhuoneemme valaisin on paperinarua ja sen on tehnyt äitini. Se on ihana!
Tällä hetkellä äiti virkkaa mattoa tyttäreni huoneeseen.
Sain juuri samaiseen huoneeseen vihdoin verhotkin ripustettua; viisi ikkunaa, viisi verhoa.
Voisinkin kuvata huoneen sitten, kun matto valmistuu.

Ihania, aurinkoisia kevätpäiviä viikkoosi!

perjantaina, huhtikuuta 05, 2013

Ikävä ja kiitollisuus

Pääsiäisloma on vietetty upean aurinkoisessa säässä.
Koti koristeltiin lasten askarteluilla, pajunoksilla,
narsisseilla, helmililjoilla ja perunanarsisseilla.
Jälkimmäisiin ihastuin pääsäiskuvauksissa vuosi sitten.
Säästän aina kukkasipulit pääsiäiseltä ja upotan ne pihamultaan lumien sulattua.
Keltaiset narsissit pääsevät metsän laitaan,
valkoisille helmililjoille ja perunanarsisseille paikka on vielä mietinnässä.
Tosin perunanarsissien viihtymisestä pihamullassa minulla ei ole minkäänlaista varmuutta.


Lomaamme kuului puuhastelua, ulkoilua, virpomista ja rakkaita vieraita.
Myös suru hiipi meille hiljalleen juuri ennen pääsiäistä.
Jouduimme luopumaan rakkaasta ihmisestä.
Suru ja ikävä ovat tunteista päällimmäisinä.
Tämä suru on kuitenkin kiitollista surua.
Saimme jättää kauniit jäähyväiset ja kutsun: "Tulkaa sitten perässä".

Viimeisen kerran tavatessamme lauloin hänen pyynnöstään,
käsi hänen kädessään.

"Älä pelkää, Hän vierelläs seisoo ja kannattaa.
Älä pelkää, ei pimeyden voimat sua valtaan saa.
Älä pelkää, Hänen armonsa lopu ei milloinkaan.
Älä pelkää, Hän kanssasi kulkee ja johdattaa."